Mies toi minulle piristykseksi pyytämäni Superchristin levyn Colorgun. Mies tuntui olevan hurjan iloinen siitä että saattoi ostaa minulle jotain mitä minulle teki mieli. Myöhemmin hoksasin, että sehän taitaa reppana luulla, että Sydän, sydän -villitykseni on menossa ohi. No, oikeasti halusin sen levyn vain koska Sydäreitten Tuomas Skopa on ollut mukana tekemässä yhtä kappaletta, laulaa sen ja niin edelleen. Se kappale on muuten hirveän hyvä, se soi päässä koko viime yön (kotiäideillähän on yölläkin niin paljon hereilläoloaikaa, että se on ihan mahdollista). On siellä soinut seurana myös ihan pelkkää Superchristiakin, ilman Tuomasta. Olenkin menossa ensi viikolla Gloriaan, soittavat molemmat siellä.

Öistä ja Tuomaksesta tuli mieleen, että noin viikon ajan olen nähnyt unta jossa keskustelen Kampin metroasemalla Tuomaksen kanssa. Omat tulkintani siitä unesta ovat hirmuisen masentavia. Itse unet ovat kyllä ihan kivoja, joten en aio valittaa.