Tänään minun piti kirjoittaa oikein imelä rakkauspostaus, mutta ei tämmöisen päivän jälkeen vain voi. Toki tässä vaiheessa kuukautta se olisi muutenkin ollut vaikeaa.

Kävin aamusella kipin kapin Kelassa, töihin menon takia tukia pitää rukata. Kelasta ei kyllä tule ikinä mitään hyvää sanottavaa. Tällä kertaa asioin saman ihmisen kanssa kuin viimeksikin, saman ihmisen joka sanoi joulukuussa että työmarkkinatukea varten kaikki paperit ovat nyt ehdottomasti tässä, että odottele vain kotona että toimistosta lähetetään minulle paperi, jonka täytän, ja jonka jälkeen raha rapsahtaa tilille. Ei mikään ole noin yksinkertaista. Nyt kävi ilmi että minun olisi sittenkin pitänyt täyttää vielä yksi paperi, aivan kuten ounastelinkin, ja siksi olinkin kysynyt sen monta kertaa. Eikä minulle koskaan tullut mitään lappua kotiin. Nyt koko työmarkkinatukihakemus oli vanhentunut ja poistunut heidän tiedoistaan. Jos jossain on hyvä paikka muutamalle kirosanalle, niin tässä.

Mutta, kuten arvata saattaa, niin eipä tässä kaikki. Kotihoidontuen maksaminen oli keskeytetty. Olivat Kelassa sopineet mieheni kanssa että hän toimittaa tammikuussa tuloselvityksen kotihoidontuen hoitolisää varten, ja kun sitä professorimaisesta muististaan kuuluisan miehen toimesta ei kuulunut, niin tuki oli kylmästi laitettu poikki vaan. Saa nähdä mitä tästä tulee. En tiedä saanko palkkaakaan tämän vai vasta maaliskuun 16. päivä, ja paikallinen Kela on kuuluisa myöhästyneistä maksuistaan. Työmarkkinatuesta ajalta 21.12 - 22.1. ei erehdyttävästi Dolores Pimentoa muistuttava virkailija osannut sanoa maksatuspäivää, edes -kuukautta. Yritän kovasti lohduttautua ajatuksella myöhässä maksettujen tukien kauneudesta pankkitilillä, kun ne siellä sitten aikanaan yhtenä könttänä jököttävät, mutta kyllä se aika vaikeaa on.

Ja illalla kävi tv-luvan tarkastaja.