En oikeastaan tiedä oliko sittenkään yhtään hyvä ajatus tulla käymään
täällä synnyinseudulla. Melkoisen työleirin lisäksi täällä oli
odottamassa epätasaista tunnetason myllerrystä, jota ei kyllä yhtään
helpota maanantaina alkavan työn jännittäminenkään. Kaura kirjoitti tänään osuvasti
yhdestä osuudesta tunnemylläkässä. Ensimmäistä kertaa aikuisiällä
juttelin sen ihka ekan poikaystävän kanssa ihan kunnolla, mutta enpä
tuntenutkaan enää mitään oikeaa sydämenläpätystä. Muistin kyllä miltä
se tuntui silloin kymmenen vuotta sitten, ja tunsin voimakasta
myötätuntoa ja vähän sääliäkin sitä tyttöä kohtaan, joka silloin olin.
Silloin olin elämäni hirveimmän asian partaalla, ja olen aika varma
että jos joku olisi vaivautunut tuuppimaan minua vähän eri suuntaan, se
kaikki olisi jäänyt tapahtumatta. Sattumalta tämä ihminen onkin nykyään
sellaisessa työssä, jossa pääsee sitä tuupintaa tekemään. Se ympyrä
sulkeutui.
Se elämäni hirvein asiakin muistuttelee. Ensiksi järkytyin
sydänjuuriani myöten, mutta hetkisen hengähdettyäni huomasin että
uhkailu- ja pelottelutavat olivat täsmälleen samat kuin aikanaan.
Eivätkä pidä edes paikkaansa, mutta kuten täällä päin sanotaan:
"Ainahan sitä yrittää saa." Sattumalta yksi niistä ystävistä joihin
olen pitänyt yhteyttä, on hankkinut sellaisen koulutuksen että pystyi
heti antamaan ammattilaisen arvion tilanteesta, ja se oli minun
kannaltani hyvin rauhoittava.
Kaiken tämän päälle isäni ei olekaan niin hyvässä kunnossa kuin on
antanut ymmärtää olevansa, ja ajatus puoliorpoudesta tuntuu ihan
kamalalta.
Ja vielä kaikkea hämmentämään minulla oli kuitenkin eilen oikein hauska
ilta, kun tapasin uusiakin tuttavuuksia! Onneksi ei tässä tilanteessa
tarvitse täytellä mitään mielialankyselykaavakkaita, kun toisaalta on
niin haikeaa, toisaalta pelottavaa, toisaalta oikein mukavaa ja
jännittävää.
Juu, ja niistä Kauran mainitsemista ihastuksista on pitänyt kirjoittaa
jo pitkään. Minähän olen niissä melkein ammattilainen! Ammattilainen
siinä mielessä, että saan niistä irti sen mitä haluankin, tietysti
parisuhdetta ja luontoa vaarantamatta. Tässä netti ja pitkät
imetystuokiot ovat omiaan! Varsin pitkään omana pikku
päähänpinttymänäni oli sellainen leveä ja roteva tumma basisti, hänestä
sain iloa pitkään. Täältä voi
katsoa kuviakin, jos haluaa vaikka kannattaa kierrätystä. Liityin myös
miehen ihailijoiden perustamalle sähköpostilistalle, ja edelleen
kummastuttaa miksi Metallican virallisilla sivuilla tyypin kerrotaan
olevan naimaton ja lapseton, vaikka meni vuosi sitten naimisiin
ranskalaisen naisen, pienen poikansa äidin kanssa. Nih.
perjantai, 3. helmikuu 2006
Kommentit