En oikeastaan tiedä oliko sittenkään yhtään hyvä ajatus tulla käymään täällä synnyinseudulla. Melkoisen työleirin lisäksi täällä oli odottamassa epätasaista tunnetason myllerrystä, jota ei kyllä yhtään helpota maanantaina alkavan työn jännittäminenkään. Kaura kirjoitti tänään osuvasti yhdestä osuudesta tunnemylläkässä. Ensimmäistä kertaa aikuisiällä juttelin sen ihka ekan poikaystävän kanssa ihan kunnolla, mutta enpä tuntenutkaan enää mitään oikeaa sydämenläpätystä. Muistin kyllä miltä se tuntui silloin kymmenen vuotta sitten, ja tunsin voimakasta myötätuntoa ja vähän sääliäkin sitä tyttöä kohtaan, joka silloin olin. Silloin olin elämäni hirveimmän asian partaalla, ja olen aika varma että jos joku olisi vaivautunut tuuppimaan minua vähän eri suuntaan, se kaikki olisi jäänyt tapahtumatta. Sattumalta tämä ihminen onkin nykyään sellaisessa työssä, jossa pääsee sitä tuupintaa tekemään. Se ympyrä sulkeutui.

Se elämäni hirvein asiakin muistuttelee. Ensiksi järkytyin sydänjuuriani myöten, mutta hetkisen hengähdettyäni huomasin että uhkailu- ja pelottelutavat olivat täsmälleen samat kuin aikanaan. Eivätkä pidä edes paikkaansa, mutta kuten täällä päin sanotaan: "Ainahan sitä yrittää saa." Sattumalta yksi niistä ystävistä joihin olen pitänyt yhteyttä, on hankkinut sellaisen koulutuksen että pystyi heti antamaan ammattilaisen arvion tilanteesta, ja se oli minun kannaltani hyvin rauhoittava.

Kaiken tämän päälle isäni ei olekaan niin hyvässä kunnossa kuin on antanut ymmärtää olevansa, ja ajatus puoliorpoudesta tuntuu ihan kamalalta.
Ja vielä kaikkea hämmentämään minulla oli kuitenkin eilen oikein hauska ilta, kun tapasin uusiakin tuttavuuksia! Onneksi ei tässä tilanteessa tarvitse täytellä mitään mielialankyselykaavakkaita, kun toisaalta on niin haikeaa, toisaalta pelottavaa, toisaalta oikein mukavaa ja jännittävää.

Juu, ja niistä Kauran mainitsemista ihastuksista on pitänyt kirjoittaa jo pitkään. Minähän olen niissä melkein ammattilainen! Ammattilainen siinä mielessä, että saan niistä irti sen mitä haluankin, tietysti parisuhdetta ja luontoa vaarantamatta. Tässä netti ja pitkät imetystuokiot ovat omiaan! Varsin pitkään omana pikku päähänpinttymänäni oli sellainen leveä ja roteva tumma basisti, hänestä sain iloa pitkään. Täältä voi katsoa kuviakin, jos haluaa vaikka kannattaa kierrätystä. Liityin myös miehen ihailijoiden perustamalle sähköpostilistalle, ja edelleen kummastuttaa miksi Metallican virallisilla sivuilla tyypin kerrotaan olevan naimaton ja lapseton, vaikka meni vuosi sitten naimisiin ranskalaisen naisen, pienen poikansa äidin kanssa. Nih.