Pitkään mukana roikkuneet lukijat varmaan muistavat, että kun mieheni meni lokakuussa kauppaan apulaiseksi saadaksemme jouluksi rahaa, palkka-arvion myöhästymisen ja Kelan pitkien käsittelyaikojen takia meille tuli 500e liikamaksua asumistuesta. Kirjoitin silloin kipakan perustelun, miksi tukea ei pitäisi periä takaisin, ja olemme roikkuneet löysässä hirressä siitä asti.
Nnnoh, eilen tuli vihdoinkin pitkään odotettu päätös. Esittämieni "sosiaalisten" syiden takia takaisin maksettava määrä puolitetaan, eli olemmekin Kelalle pystyssä enää 250e. Ajattelin maksaa, ensimmäinen palkkakin kilahtaa tilille ihan pian. Enhän minä sillä palkalla mitään muutakaan tekemistä olisi keksinyt, en voi edes sietää niitä nykyajan rätei ja lumpui joita vaatekaupoissa kaupataan muka päällepantavaksi.

Ihmeellistä. Vuosien pihistelyn myötä olen päässyt tilaan, jossa en keksi mitään käyttöä ylimääräiselle rahalle. Esikoinen on kyllä tänä talvena kuluttanut toppavaatteensa rääsyiksi, mutta uusia ei tässä vaiheessa kevättä kannata missään nimessa ostaa. Ehkä voisi ostaa hedelmiä. Tai tuoremehua. Tai vuokrata filmin. Tai käydä taksilla uimahallissa (viidellätoista eurolla säästäisi puolitoista tuntia, neljä bussinvaihtoa, lasten keuhkoja ja omia korvia ja vielä eväiden laittamisen). Mitään muuta en tiedä tarvitsevani.