Lueskelin kaikessa rauhassa blogeja aamusella, eilisillan raskas työpäivä tuntui vielä. Esikoinen oli jo lähtenyt kouluun, mies yliopistolle, keskimmäinen asetteli nalleneuvolaa leikkimähuoneen sohvalla, ja kuopus, mitäs kuopus tekikään? Kuopus näyttäytyi aina välillä vessan ovella. Kun tarkemmin katsoin, niin sehän pyyhki peppuaan vessapaperilla, housujen päältä tosin. Hehheh, hauska leikki! Kylläpä minulla on suloinen lapsi, kuvitella, leikkii pyllynpyyhkimistä. Eipä muilla ole noin suloista. Jatkoin blogien lukemista, ja vasta kun kuopus pyörähti ovella noin seitsemännen kerran, hälytyskello pirahti.

Tietysti pyllynpyyhkimisleikkiin kuuluu käytetyn paperin heittäminen pyttyyn, eihän se muuten ole tarpeeksi oikea leikki. Ja tietysti rullalta otetaan aina uutta paperia. Ja paperinnauhan itselleen sopivimman pituuden keksii vain kokeilemalla, joten voi kokeilla niin kahden metrin pituista palaa kuin kynnen kokoista sipalettakin. Ja, kuten jo mainitsin, pyyhinnän jälkeen ne heitetään pyttyyn. Lopun voitte kuvitella.

Harmi että tämä rulla sattui olemaan viimeinen mitä talossa oli, ja sekin oli jo lainassa naapurista. Vapaapäivän rentotuminen ja lihasten säästeleminen vaihtuikin lennossa kahden lapsen varustamiseksi neljän kilometrin kävelylenkkiä varten. Niin, että hyvin pyyhkii.