Terve, meillä oksennetaan. Onneksi vasta kuopus, mutta silti yöunta sai vain viitisen tuntia, senkin pätkissä. Hurmaava kuopus oppi sanomaan napakasti "Enkä!" kun hänelle voihkinan takia ehdoteltiin taas vessareissua. Ihan yhtä napakasti tuli "Nonni!" heti kun lakanoille purskahti juoksettunutta vatsansisältöä. Toivottavasti tästä ei voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että oksentaminen jotenkin buustaisi aivotoimintaa tai ainakin puheenkehittymistä. Ei se muuten voi niin tehdä, muutenhan asemalla hengaavilla nuorilla olisi huomattavasti laajempi sanavarasto, ei tarvitsisi tyytyä siihen yhteen ainoaan. Hmm. Ainoa vissinvarma johtopäätös taitaa nyt olla että viiden tunnin yöunet pienissä pätkissä rajoittavat minun ajattelukykyäni.

Sisäinen pieni Pollyannani vinkuu tuossa ja pyytää muistuttamaan, että on se vaan hyvä että mieskin on ihan raato. Niinpä hän ei jaksanut lähteä opiskelemaan, ja saamme nyhjätä toistemme kainaloissa koko pistäväntuoksuisen päivän. Suloista! Jääkaappi on ladattu täyteen mustikkasoppaa (ainoaa mahdollista, joka maistuu hyvältä molempiin suuntiin), pakastevadelmia ja palvikinkkua. Eiköhän tässä selvitä.