Tästä tulee ankeahko postaus, sillä linkitykset puuttuvat. Olen syvästi pahoillani, mutta mieheni on patalaiska vetelys, eikä osta koneeseen lisää muistia vaikka on siitä puhunut jo kaksi vuotta. Mitähän tapahtuisi jos minä hoitaisin minun kontolleni sattuneet ylimääräiset hommat, kuten vaikkapa siman teon tai talvivaatteiden keväthuollon ja poispakkauksen samalla tahdilla? Äh, nuo eivät ole läheskään tarpeeksi dramaattisia esimerkkejä. Mitähän tapahtuisi, jos olisin hoitanut vaikkapa synnytykset samalla tahdilla?

Eilinen Pullmannissa oli ihana. Läsnäolleet sulostuttivat iltaani juuri niin sopivasti kuin olin toivonutkin. Ensimmäisen kerran elämässäni koin myös valomerkin, jota voinee ehkä pitää jonkinlaisena saavutuksena. En sano saavutuksen laadusta mitään, hehheh, kunhan totesin. Kone kaatuu aina kun yritän hakea uusien tuttavuuksien blogeja, ja se on yllättävän tuskallista. Onneksi blogeista on tulossa tutkimuksia piakkoin, sillä aika erikoisella tavalla ainakin minun sosiaaliset suhteeni ovat muuttuneet tämän uuden viestimen kautta. Hienoa että joku muu hoitaa ajatustyötä puolestani, ja saan itse keskittyä vaikkapa saamattoman miehen perkulointiin. Kun sen hoitaa pohjalaisen perinpohjaisesti, niin juuri muuta ei ehdikään tekemään.

Ai niin, ostin muuten Kelalta yllättäen tulleen ylimääräisen rahan turvin itselleni itkeskelemäni kevättakin, ja nyt toivon että viileitä ilmoja jatkuisi vielä hetken ennen täyttä kesää, jotta ehtisin sitä käyttää. Se on ihana, se on oranssi, ja se sopii hienosti uuteen hiusväriini.