Nyt kun olen keskustellut tarpeeksi monen ihmisen kanssa eilisestä, kehtaan minäkin tunnustaa että Viisut tuli seurattua. Aika usein oli pakko vaihtaa myötähäpeästä kanavaa. Oikeastaan katsoin kokonaisena vain Suomen ja Liettuan esitykset, muut olivat kiltisti sanottuna "tyypillisiä euroviisu-esityksiä". Ja ne juontajat! Voiko eilisenkaltaista rimanalitusta edes kutsua juontamiseksi? Jos se nainen ei ollut aineissa, niin lupaan syödä vaikka... vaikka... Lordin naamarin! Näin melkeinpä painajaisia että joutusin samanlaiseen tilanteeseen, miljoonien ihmisten silmien eteen ilman mitään sanottavaa. "Onks teil kivaa?" ei ole asiaa. Kaksivuotiaanikin osaa laajemman sanavaraston.

Nämä tyypilliset viisuilijat rupesivat sitten käymään todenteolla hermon päälle samankaltaisilla esityksillään. Kolmea vaille kaikissa esityksissä taustatanssijat sukupuolesta riippumatta ketkuttivat ja vetkuttivat niitä laulajia liki K-18 -merkinnän arvosta. Ja minkä ihmeen takia niiden piti kaikkien olla liki alastomia? Paha minun tietysti sanoa mitään, kun käyn aina kun inhimillisesti mahdollista katsomassa bändiä jonka kitaristi sonnustautuu yleensä punaiseen talomaaliin, mutta eihän tuon mikään paritusfirman mainoskavalkadi pitänyt olla!

Nyt kun paheksuntani mokomaa kilpailua kohtaan on tehty selväksi, voinkin lopettaa siihen ristiriitaiseen tiedonantoon, että minulle Lordin jatkoon pääsy oli kova juttu. En nyt ihan silmävesivarastoja vuodattanut, mutta mylväisin kyllä kuin naapurin ukko lätkämatsia seuratessaan kun selvisi, että jatkoon päästiin. On se vaan niin hienoo, meidän Lordi siellä eurokanasten keskellä!