Kuopus on suloinen. Kuopus täytti juuri kaksi vuotta, ja osaa harittaa etusormen ja peukalon todentaakseen  sen matemaattisesti. Kuopus ei vielä varsinaisesti puhu, mutta osaa kyllä useita sanoja ja tulee niillä ymmärretyksi oikein hyvin. Tänään hän oppi sanomaan "läps". Siitä tulee varmasti olemaan hyötyä vielä jossain vaiheessa, tällä hetkellä sillä saa hyvin kehuja ja pusuja, joita ei meidän perheessä kyllä muutoinkaan säästellä. Ulkoilu on hauskinta mitä kuopus tietää, ja tänä aamuna hän päätti ulkoilla kello 8.57. Isänsä ulkoili minuuttia myöhemmin pelkissä boxereissaan, naapurinrouvien iloksi.

Mies muuten pahastui tyylistä, jolla olen hänestä tänne kirjoittanut. Demonisoin kuulema häntä. Yritin rauhallisesti kertoa että tällä hetkellä mies on kuin Bambi, joka kirmailee niityllä perhosen perässä tietämättömänä ruohikossa piilevästä ansaraudasta, metsässä vaanivista susista, niitynreunan metsästäjästä, niityn alla maaperässä sulavasta metaaniklatraatista, viereisestä ydinvoimalasta ja sitä kohti kaartavasta jumbojetistä. Kun nainen on kriisissä, miesparka on siinä aika avuton. Ehdotin että menisimme yhdessä vaikkapa torstaina katsomaan Superchristiä Vanhalle, mutta mies astui lähemmäksi ansarautaa, ärsytti susia, osui liipasinlinjalle ja nosti lämpötilaa sanomalla, ettei oikein haluaisi jättää lapsia vieraalle hoitoon. Dille.