Elämäni on hyvää vauhtia muuttumassa jännittävästä hieman surrealistiseksi. Viime yönä oikea ranteeni tunnusti fanittavansa Elma-tätiä, tai oikeastaan Elma-tädin nilkkaa (Elma-nilkkaa?). Pieninkin liikutusyritys tuotti tulokseksi hermoratoja pitkin aivoihin välitetyn äkäisen akillesjänteen tulehdusimitaation. Kertoilin poloiselle ettei ranteessa ole akillesjännettä, enkä minä voi kulkea ufo ranteessa. Ranne tyytyi yöksi kieputettuun tukisiteeseen, ja oli aamulla liki tolkuissaan.
Iltapäivällä vasen kyynärpää ilmoitti miettivänsä sopimuksen irtisanomista. Illalla vasen polvi. Elma-täti, me fanitetaan sua ihan hirveästi!