Kyllä siis miehillä on ihan ältsin rankkaa tuo elämä. Muistatteko kun kerroin mihin miehellä oli takertunut purkka? Tänään se raastoi paljaasta reidestään kuopuksen suustaan joitakin minuutteja aiemmin pudottamaa merkkaria. Ääniraita olisi voinut olla nimeltään vaikkapa "Pohjolan vaikeimmat vaikerrukset". Nainen olisi pehmeältä ja sileältä iholtaan vain nostanut sen tahmakkeen pois, mutta miehen yrittäessä samaa mukana lähti ainakin tupeellinen karvoitusta. Yäk. Mitähän seuraavaksi? Veikkaan rintakarvoja, mutta mitäs lapsen suusta pudonnutta sinne voisikaan joutua? Ehdotuksia otetaan vastaan!

Ja toinenkin juttu, otsikkoon liittyen. Huomasin tänään töistä lähtiessä, että kaulakorustani oli pudonnut toinen meripihkainen sydän. Sadattelin vaimeasti koko kotimatkan, sillä sen löytyminen olisi aivan mahdotonta, ja olin kuitenkin ehtinyt koruun jo kiintyä, vaikka hankinkin sen vasta pari viikkoa sitten. Sellaisenkin huomion ehdin siinä mutistessa tehdä, että elämäni taitaa olla aika hyvällä tolalla, kun tuollainen harmitti niin kamalasti. No mutta, enhän minä tästä kirjoittaisi, jos ei asialla olisi onnellinen, otsikkoon liittyvä loppu. Se sydän löytyi rintaliiveistä. Jee!