Ei se sohvalla makoilu ja katon tuijottelu ole välttämättä yhtään tylsää. Seurakseni ilmestynyt soma ankka selittynee ikkunan alla (ulkopuolella tosin) sijainneella lasten lämmiköllä. Paljon kivempi seuralainen kuin se viime kesän luuranko.



Tiesittekö muuten että lapset voivat rypeä pikkuisessa altaassaan tuntikausia ihan sovussa? Voivat ne. Hankin siinä sivussa itselleni rusketuksen, luin taloustieteen oppikirjaa ihan huvin vuoksi ja tutustutin naapuruston Sydän, sydämen tuotantoon. Eivät näyttäneet pahemmin kärsivän. Edes siitä, että näyttäydyin julkisesti bikineissä ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen.
Aamupäivällä olinkin tutustunut Jorvin sairaalan aikakauslehtivarastoihin aika perinpohjaisesti, ja menetin mahdollisuuden osallistua miehelleni todella tärkeään tapahtumaan. Surullista on se. Nyt pitää päättää ilkeääkö käyttää taas sairaslomaa, vai meneekö kuitenkin aamutuimaan töihin. Rahaa siitä ei merkittävästi enemmän tienaisi, mutta bikinikuntoa kyllä. Ja siitä on vähän pulaa.