Neljävuotias keskimmäisemme oli vauvana arka ja pelokas. Nykyistä lasta katsellessa ei sitä kyllä uskoisi! Tyyppi viilettää päivät pihalla, ystävystyy nopeasti ja on rento ja huoleton. Tänään kyykimme merenrannalla keräämässä lillukoita rantakivikosta ihan kahdestaan, mies löhösi sannalla muiden lasten kanssa. Puheenpalpatuksen seasta erottui tämä helmi, jonka haluan ihan vimmatusti jakaa teidän kanssanne:

"Mää näin tänään mylkkysienen, mutta en mää sitä syöny. Mää tiiän etttä mää kuolen kumminki joskus, hehe!"

Melkoisen rauhallinen elämänasenne ihmisenalulla. Taidan pitää siitä! Eikä lohkaisusarja rajoittunut tänäänkään vain vakaviin aiheisiin. Poislähtiessä keskimmäinen huolehti rannalta isänsä ihaileman kiven mukaansa, juoksi se kädessä isänsä perään ja huusi "Hei, heeei! Sun kives meinas jäädä!"