Työpaikalla on aloitettu työntekijöiden haastattelut. Haastatteluissa kysellään lähinnä ihmisten viihtymisestä, tarkoituksena on kuulema parantaa töissä viihtymistä. Miksihän minulla on sellainen pieni kaihertava tunne, että samalla kuulostellaan niitä jotka olisivat mahdollisesti valmiita irtisanoutumaan syyskuussa? Minulta ei kukaan tosin kysy mitään, koska olen vain tuntityöntekijä. Ehkä ihan hyvä niin. Tai ehkä se onkin merkki siitä, että tuntityöntekijöille sanotaan syyskuussa heihei?

Olen puhunut työpaikanmenettämisvaarasta useammallekin tuttavalle, ja palaute on ollut osin kummallista, osin sitä mitä toivoinkin. Lohduttaisikohan joku vaikka keskenmenon saanutta että "Kyllä sinä toisen saat kun pistät vain toimeksi!". No varmaan kyllä joku olisi tarpeeksi törppö tuollaista laukomaan, mutta tuskin kovin moni. Minä haluan kuitenkin pitää juuri tämän työpaikan, niin työmatkan, etujen kuin palkankin vuoksi. Ja onhan siellä se näköis-Tuomaskin. Ja totta kanassa minä hankin toisen työpaikan jos pakko on, ei minulla ole aikomusta näännyttää perhettäni nälkään. Mutta mieluummin tosiaan jatkaisin tässä samassa. Höh.

Huomisen jälkeen alkaa loma. Aamuvuoroviikon jälkeen saisi olla aina viikon loma.