Takana on kyllä varmaankin ehkä omituisin Sydän, sydämen keikka koskaan. Ah, olisi taas niin ihanan melodramaattista päättää tämä päivitys tähän, mutta enhän minä malta. Minä olen krooninen liikaakertoja.

Nnnoh, keikan teemana oli kivikausi tahi luolamiehet, ja vieläpä intresantilla taustavideoteoksella ryyditettynä. Setti oli ihanan pitkä ja soitosta diggailin kovasti - mutta ne teinit. Kyllä minä teinejä arvostan kovasti, onhan meillä täällä kotonakin pian yksi sellainen, mutta en minä ehkä välttämättä pääse ihan tavoittelemaani fiilikseen sellaisten ympäröimänä. Sitäpaitsi tunsin itseni ihan kävyksi. Sellaiseksi vanhaksi ja päälleastutuksi, jonka kaikki kauniit hapsut ovat murtuneet ja levinneet pitkin tietä. Ei ollut kivaa sellainen.

Seuraavaksi oudointa oli mennä kaljalle ja aloittaa ensimmäistä olutta ilman tunnetta keikan odottelusta, sehän oli jo takanapäin. Sitten tapahtui lisää outouksia, ja ilta päättyi siihen että minua ja minun väittelynhalujani kiiteltiin vuolaasti kädestä pitäen.

Aamulla sitten huomasin saavuttaneeni sen tyhjän ja touhukkaan olotilan jota tavoittelinkin, joten ensin tein suursiivouksen ja sitten raahasin katraani läheiseen kauppakeskukseen ostoksille hyödyntämään kaksinkertaista palkkaa ja viimeistä kaksinkertaisten bonusten päivää. Siis kumpikinhan on rasittavuudessaan kokonaisen päivän vaativa työ, jos nyt ei jollakulla ole lapsia eikä autoa eikä kotia joukkoliikennetaskussa. Esikoisen kouluvaatteiden, kenkien, miehen kenkien, pipon ja kaulahuivin ja huomisten leipomavärkkien lisäksi hairahduin ostamaan metallisen Sydän, sydän, sydän, sydän, sydän -vyön. Se on ihqu. Ostin myös kangasvärituubeja, joila on tarkoitus tehdä häiritseviä paitoja työtamineiksi, ja löysin vihdoin myös sellaisen takin jota olen etsinyt, ja se oli vieläpä alennuksessa.

Vasta kotona rupesin epäilemään ostostelleeni pahaan olooni, ja nyt sitten iski katumus ja paha mieli. Kyllä tämä elämä on kuvottavaa haaskausta. Ehkäpä se alkaa tuntumaan hauskalta taas ihan piakkoin.