Silläkin uhalla, että kuva perhe-elämästämme hieman vääristyy, kerron teille lastemme tämänhetkisestä suosikkileikistä. Se leimahti, kun näytin heille netistä Cleaning Womenin mainota keikkataltiointia. Leikkivälineistöön kuuluu kosketisoitin, kantele, pajupilli, pyykiteline, kaikki lusikkalaatikon veitset ja rumpuna toimiva potkutraktori, ja leikin nimi on "Sydän, sydän". Ensiksi keskimmäinen ja kuopus treenavat hetken keskenään, sitten lopulle perheelle jaetaan kutsut, ja minä, mieheni ja hieman vastahakoinen esikoinen saavumme eteisen.. anteeksi, esiintymislavan reunalle notkumaan. Sitten saammekin seurata kieltämättä oikein mielenkiintoista musiikkia. Keskimmäinen teki parhaansa opetellakseen Sydän, sydämen jäsenten nimet ulkoa, mutta muistaa vain yhden, joka jostain syystä saa hänet nauramaan remakasti. Kuopuskin osaa sanoa sen ihanalla vauva-aksentillaan, ja niinpä tällä junioriversiolla on yksi riemastuttavampia välispiikkejä mitä olen koskaan kuullut.

Olisi kyllä hienoa, jos kohtuullisen kävelymatkan tai bussireitin varrella olisi musiikkileikkikoulu. Ihmisten ilmoille muutosta on kyllä keskusteltu (jos tätä seuraavaa voi nyt sanoa keskusteluksi: ""Kulta, täällä on tosi ahdasta, eikö muutettaisi?" "Ei." "Kohta on taas talvi ja kauppaan monta kilometriä, ja esikoinenkin joutuu kävelemään kouluun sen 3km suuntaansa. Eikö muutettaisi?" "Ei." "Ajattele nyt, eikö olisi ihanaa jos meillä olisi oma saunakin?" "Ei." "Lasten kavereitakin olisi niin lähellä että meille jäisi päivisin omaakin aikaa..." "Ei." "Saisit paljaalla, kun olisi tilaa uudelle vauvallekin?" "Ei."), mutta kuten edellä olevasta voi päätellä, siitä tulee tuskin tulee mitään. Minä en missään nimessä halua hankkia autoa. Vaikka meillä olisi siihen varaakin (mitä ei kyllä ole), niin pelkkä ajatus pahalta haisevan metallikopperon vaalimisesta tuntuu puistattavalta. Silti lasten kanssa liikkuminen tuntuisi ihanalta, hienolta ja tavoiteltavalta asialta. Täytynee vain köyhille ominaisella luovalla ajattelulla paikata omantunnon soimausta tähän idioottimaiseen joukkoliikennetaskuun muuttamista vaikkapa sillä, että lapsistanihan voi sukeutua vaikka kuinka mielenkiintoisia muusikoita, kun hallitsivat potkutraktorin soiton jo elämänsä ensi vuosina täysin suvereenisti.