Puin tänäaamuna töihin lähtiessäni pitkästä aikaa ylleni Amnestyn Joku raja -paidan, ja jouduinkin sitten toden teolla miettimään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Ikäväkseni näin tilanteen jossa mies karjui puhelimeen naama vääränä ja haukkui ilmeisesti vaimoaan. Tilanne kesti kauan ja oli ulkopuolisillekin uhkaava, mutta kukaan ei kuitenkaan puuttunut siihen mitenkään.

Mitenhän se joidenkin miesten väkivaltaisuus onkin sellainen pyhä lehmä, johon ei oikein saisi puuttua ollenkaan? Hälyttävän usein pahoinpideltyä naista lohdutellaan ystäväpiirissäkin tyyliin "Ole sitten ensi kerralla vähän varovaisempi" ja "Ei varmaan kannattaisi tolleen ärsyttää kun tietäähän sen mitä siitä seuraa", ikään kuin nainen tosiaankin olisi itse vastuussa häneen kohdistuneesta väkivallasta. Joskus tuntuu että ystävätärten neuvot pahoinpitelyn jälkeen ovatkin vahingoniloisia, koetaan että pahoinpitelyn kohteeksi joutunut nainen on varmasti jollain tavalla rikkonut määrittelemätöntä hyvän naisen kaavaa, jolloin pahoinpitely on ihan oikeutettu. Tiedän tällaista ajattelutapaa jopa omassa ystäväpiirissäni, eivätkä siihen kuulkaa syyllisty vain kerrostaloissa asuvat kouluttamattomat naiset.

Poliisilta, sosiaalitoimesta ja neuvoloistakin saa usein vain voivoi- tasolle jäävää apua, kun kyseessä on kuitenkin vakava ihmisoikeusloukkaus, jonka kustannuksiksi Suomessa vuonna 1998 arvioitiin 300 000 000 markkaa. Silloin otettiin huomioon vain ilmoitetut tapaukset, ja tiedetään että ilmi tulee vain noin neljäsosa tapauksista

Tuntuu kyllä hullulta, että vielä vuoden 2006 lähestyessä loppuaan miehen aggressiivisuuden ja seksuaalisuuden ajatellaan olevan kuin kahlitsematon luonnonvoima, jolle ei voi yhtään mitään. Jos miehen on saatava naista, niin mies saa ottaa vaikka väkisin, ja siksipä naisten ei ole syytä liikkua yksin ulkona iltaisin (jos liikkuu ja jotain sattuu, niin omapa oli syynsä, ajattelevat monet). Jos mies kokee tulleensa loukatuksi naisen taholta, niin tokihan mies lyö, minkäs sille mahtaa. Naisten pitäisi vain olla hissuksiin, uskollisia, vaatimattomia ja hiljaisia tapettiruusuja. Elleivät ole, niin kyllä ne nyrkillä sellaisiksi saadaan.

Tähän loppuun tietysti jokunen disclaimer. Tunnen monta hyvää miestä ja mussun mussun, mutta silti Suomessa kuolee alle 44-vuotiaita naisia enemmän miehen kädestä kuin syöpään, saatana. Ja se puhelimeen huutanut ja seiniä potkinut mies oli sitten näköis-Trujillo. Eipä tarvitse siihen suuntaan enää vilkuilla.