Identiteettiriisipuuro alkaa olla haudutettuna niihin mittasuhteisiin, että saattaisin niistä jopa avautua täällä. Tulossa olisi kuulkaa niin kuultavan kirkasta sosjaalipornoa á la Kaunarit, että sitä varten varmasti blogit on keksittykin. Ei tämmöisiä juonenkäänteitä voisi kirjata mihinkään kirjaan tai elokuvaan, olisi ihan liian epäuskottavaa!


Mutta sitä odotellessa pari perhesöpöyttä:

1. Keskimmäinen kuuntelee mielellään satukasetteja (nuoret: niitä, joissa on se musta suikero sisällä; lapsemme tosin nimittävät niitäkin cd-levyiksi). Tämän hetken suosikkeja on Lumikki. Huomasin eräänä iltana ihka oikean finnin esikoisen nenänpäässä, taisi olla ihan ensimmäisensä, ja huomautin siitä toki ääneen (tässä perheessä ei kursailla). Silloin keskimmäinen siteerasi Lumikin äitipuolta kolkolla äänellä: "Hän menettää pian kauneutensa". Hohotusta riitti pitkälle!
2. Kysyin töiden jälkeen kuopuksen kuulumisia, ja kysyin, onko nähnyt pupuja (pihalla on useinkin rusakoita). Kyllä kuulema oli, ja tyypperoinen ojenteli käsiään kämmenet kupuralla näyttääkseen, että tästä se söpö söi. "Annoitko pusuja?" kysyin, ja oli kuulema antanut, ja halannut, kertoi tyyppi likistäen käsiä rintaansa vasten. Sitten tämä alle metrin mittainen henkilö ojensi murheellisena sormeaan ja sanoi "Pupu puli mua täshtä. Mulla tuli isho pipi, ikkin kovashti". Sitten hän lähtikin kovalla tohinalla loikoilupaikaltamme kohti laastareiden säilytyspaikkaa vaatien sellaista kohtuutta suuremmalla äänellä. Vieressä lojunut isänsä vahvisti epäilykseni, ettei tänään ollut näkynyt ainoatakaan pupuksi luokiteltavaa eläintä. Mielikuvitus on hieno asia!
3. Kuopus opettelee miellään uusia sanoja. Hassuimpia pikkusuusta bongattuja uutuuksia ovat 'kylpyhuonelaattapiste' 'huutokauppahuutokauppa' ja 'täti taivaassa'. Taisin sanoa jotain mielikuvituksesta.