Ei, minä en palannut blogiiitistä vasta nyt, enkä herännyt krapulaisenakaan vasta nyt! Jouduin jatkamaan hauskanpitoa perheelliselle soveltuvasti ihan näihin hetkiin asti, ja siksi olen koneella vasta nyt. Melkein surullista, mutta ei ehkä ihan kuitenkaan?

Puolipakollisten linkityssulkeiden aluksi haluan ensimmäiseksi kiittää itseäni, joka osasin kävellä Hakaniemen metroasemalta oikeasta päästä ylös ja vain lievän kaarteen Hakaniemen torilla tehtyäni täsmälleen oikeaan osoitteeseen! Hienoa minä! Seuraavaksi kiitän niitä upeita naisia joiden kanssa iltaani vietin, ja toivon linkit menevät suoraan: kiitos siis Raisalle, Veeralle, Pörrölle, Tiina Kaarelalle ja Turistille. Unohtamatta niitä, jotka nyt unohdin, teitä on valitettavan paljon.

Olihan siellä niitä miehiäkin, mutta enpä taida osata linkittää kuin ihka uuteen tuttavuuteen, Nikkeen. Kiitokset sujuvasta tuolileikistä ja niin edelleen. Kukahan se oli se söpöliini, jonka yritin pelastaa sen umpihullun muijan tuijotukselta? Umpihullu muija, tuttavallisesti uhm, kuului muuten samaan seurueeseen kuvottavimman tyypin kanssa, jonka olen hetkeen kohdannut. Pörrö mainitsi minua suunnattomasti raapineen 'homosexsual akttivitii!!' -huudon, hyväksi kakkoseksi ärsyttävyydessä nousi se ihme Hank from Helvete -juttu. Daah?

Se kyselemänne Kanula oli muuten keikalla siellä Turkoosissa, johon löysin taas ihan umpisuoraan, ilman yhtää turhaa mutkaa, joka tällä kertaa humalatilani huomioon ottaen oli valtaisa, seisonta-aplodien arvoinen suoritus. Toinen hurraahuutojen ja jopa aaltojen arvoinen oppimissuoritus oli se limsan ja veden kittaaminen, jota siellä harrastin. Siispä Turkoosista junalle ja luonnollisesti junalta kotiovelle selviäminen ei ollut enää niin ihmeellistä kuitenkaan. Pää ja Sininen Sinfonia olivat muuten hyviä. Hetkittäin harmittaa että jätin menemättä Maj Karmaan, mutta ei kovin usein kuitenkaan.

Tänään meille tulikin sitten lapsenvahti koko päiväksi, ja päivä jatkui parisuhteenpaikkauksen merkeissä. Kyl tää tästä. Kivaa on, mutta joudun tosiaan poistumaan omasta kodistani marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Hankalaksi menee! Ja tiedättekös, kun lapsenvahdille maksettiin kymppi tunnissa, leffaliput maksavat mitä maksavat ja ravintolaruoka samaten, niin huhhuh, kirvelee jopa mukavasti ansaitsevan duunarin takataskua. Mutta kyl tää tästä.