Myönnän, olen huono ihminen. Tarkoitukseni oli ottaa sairaslomaa viikonloppuna päästäkseni Lahteen katsomaan Sydän, sydäntä, mutta kuulkaa ihmeessä lievennykseni ennen niiden alati valmiina odottavien kivenmurikoiden viskomista! Tällä hetkellä ei nimittäin palkatonta vapaata myönnetä ollenkaan - toki olisin sitä ottanut, jos sitä saisin. Ottakaa myös huomioon, että kuluneen viiden viikon aikana minulla on ollut neljä yksittäistä vapaapäivää, joista viimeisin tukevasti marraskuun puolella. Ja noloimpana kaikista: yöllä yskäduettoa pitävien lasten takia olen niin väsynyt, että itkeskelen työpaikan vessassa pari kertaa päivässä. Ja sitäpaitsi edellisellekään keikalle en päässyt typerän, typerän, typerän angiinan takia.

No, miten kävi ymmärrettävän, mutta silti tuomittavan aikeeni? Sairastuin tietysti oikeasti, kiitos toista viikkoa nuhaa röhisevien lasteni. Periaatteessa voisi sanoa että jipii, nyt ei omatuntoa soimaakaan, mutta! Aina se suuri, pahaenteinen  m u t t a. Sain sairaslomaa vain kaksi päivää, hauskaan vaaditun kolmen sijaan. Nyt pitää töihin palata terhakkaana heti lauantaina klo 8, eikä se onnistu, jos olen ollut katkaisemassa ennätystyöputkea ihan muualla edellisenä iltana. Minä kärsin.