Tarkoitukseni oli murjottaa tämän päivän kirjoituksessa kaikenlaista rikin ja ruudin hajusta esimerkiksi, mutta sitten sain Koskikaralta semmoisen kommentin tuohon jouluaaton kirjoitukseen, ettei tehnytkään enää mieli murjottaa. Yhtään. Siispä olen nyt hämmentyneessä ja punastuneessa olotilassani hyvin laumasieluinen ja teen pienen koosteen menneestä vuodesta ja arvuuttelen tulevaa.

Vuosi sitten olin näemmä niin piipussa, (tarkistin juuri arkistoista, ah miten kätevää tämä onkaan!) että kirjoittelin aika synkkiä amfetamiinista ja sillalta hyppäämisestä enkä mitenkään suunnitellut tulevaa, kunhan joitain muistutuksia jätin (kaikki muut kohdat olen oikeastaan muistanut, mutta esikoisparka on saanut aikalailla yksin taivaltaa koulumatkaansa, eikä tukka ole saanut kasvaa rauhassa). Siihen katsoen minulla on ollut loistava vuosi. Itse asiassa, minulla on ollut loistava vuosi ihan mihin hyvänsä verrattuna! Sainhan sentään työpaikan (joka jopa vakinaistettiin pienen jännityksen jälkeen), sain olla viikonlopun yksin kotona, pääsin yksin pois kotoa useammin kuin menneiden viiden vuoden aikana yhteensä, näin vihdoin ja viimein Metallican livenä (Send a little love to Rob, hihi!), näin useampiakin uusia, loistavia bändejä livenä, pussasin Tuomas Skopaa (anteeksi), huomasin etten enää ole kovin ujo, tapasin hirveän monta uutta mukavaa ihmistä, tulin kaapista, sain nimeni loistavan hyvän cd-levyn kansivihkosen kiitoksiin, sain elokuvan katsottua kotisohvalla alusta loppuun keskeytyksettä, pääsin mieheni kanssa elokuviin kahdesti, kasvatin lihaksikkaan yläkropan, lopetin imetyksen joka oli jatkunut yhtäjaksoisesti 4,5 vuotta, valvoin useampaankin otteeseen jatkoilla aamuun asti, ostin viihde-elektroniikkaa, tein tunnuksen irc-galleriaan ja sairastuin migreeniin.
Huh, onhan tuossa. Sivussa kasvatin kolmivuotiaasta viisaan ja uteliaan nelivuotiaan, yksivuotiaasta pallerosta hurmaavan ja iloisen kaksivuotiaan ja arasta ja pelokkaasta kahdeksanvuotiaasta yhdeksänvuotiaan, joka uskaltaa matkustaa yksin bussilla ja ostaa omilla rahoillaan karkkia ilman lupaa.

Koska lupausten ja toiveiden kanssa tuppaa käymään aina vähän nurinkurisesti (älkää luulkokaan että ylläolevasta listasta yksikään kohta olisi toteutunut, jos olisin sitä kovasti toivonut!), voin nyt sanoa, että haluan painoni alkavan ensi vuonna ysillä ja kodin neliömäärän kuutosella. Lupaan myös polttaa enemmän tupakkia ja tavata vähemmän kavereita. Tampereelle en aio mennä ollenkaan!