Yritän vielä hetken aikaa vältellä politiikasta kirjoittamista, vaikka sormia syyhyttää vietävästi. Politiikasta kirjoittamista hidastaa suuresti se, että politiikan ylle on langetettu JTO joka toimii meidän sukupolvemme kohdalla loistavasti. Tuo Jonkun Toisen Ongelmakenttähän toimii (kuten me kaikki Linnunradan käsikirjaan liftareille, tuohon viisiosaiseen trilogiaan jota Raamattunani pidän, perehtyneet tiedämme)  aivan loistavasti kun pitää piilottaa jotain suurta. Se perustuu ihmisten luonnolliseen taipumukseen olla näkemättä sellaista, mitä he eivät halua nähdä, eivät osaa odottaa tai eivät osaa selittää. Kun JTO:n toimii, aivan silmien edessä oleva asia muuttuu näkymättömäksi, ja sitä on liki mahdotonta havaita. Siispä emme tunnista aivan silmiemme edessä olevaa asiaa politiikaksi ollenkaan, vaan katsomme poispäin ajattelematta koko asiaa. Se on kyllä sinänsä hieno suoritus, sillä minun mielestäni kaikki, ihan kaikki mitä silmiemme edessä on, on politiikkaa.