Tiedättekö mikä on edellistäkin kirjoitusta pelottavampaa? No se, että tiistaina ennen kello kymmentä tuskastuu töissä, kun tuntuu ettei viikko kulu sitten millään. Joko mielialalääkitys tai hankkimani uudet aktiviteetit saavat ajan venymään ja paukkumaan. Minulla on tarmoa ja puhtia tehdä heti ne asiat, jotka ennen jäivät roikkumaan ja painamaan ja tuntumaan siltä, että tekemistä on ihan liikaa. Nyt kun ne on hoidettu alta, niin kädet ovat tyhjät ja mieli vapaa.

Ehkä ihan liiankin vapaa.