No niin, yritetäänpäs muistaa että tässä ollaan elossa, aikuisia ja saadaan syödä karkkia silloin kun huvittaa.

Joku tänään Blogistaniassa totesi blogaavasta lähipiiristä olevan hyötyä. No niin on! Tänään pääsin eroon kassillisesta C-kasetteja, joita lapseni kiusallisen uskollisesti nimittävät cd-levyiksi. Ne menivät jopa hyötykäyttöön, joten sydäntä ei raastanut yhtään niin paljon kuin jos olisin heittänyt ne menemään. Harrastin sieltä syrjäkyliltä nuorena kirjeenvaihtoa, ja iso osa kaseteistani olikin kirjekavereiden minulle lähettämiä ihan kopioiduilla kansillakin. Lienee tarpeetonta mainita, että tottakai kasettikin oli kopioitu. Mitähän muuten Kylmikselle ja Teemu L:lle mahtaa nykyään kuulua?

Mieheni synkimmistä blackmetal-räimeistä irtaantuminen ei kyllä kirpaise yhtään, paitsi tietysti jos ajattelee että siinä meni viimeinenkin todiste siitä 19-vuotiaasta ahdistuneesta takkutukkaisesta abista, johon rakastuin. Tilalla on sellainen leppoisa reggaetyyppi, jonka tukka ei ole enää yhtään takussa, eikä asenteessa ole enää yhtään fakjuuta. En välttämättä valita.