Siltä varalta että jotakuta ehkä sattumalta saattaisi kiinnostaa, täten ilmoitan, ettei aviomieheni saanutkaan sitä harjoittelupaikkaa. Ei se mitään, minä olen tottunut. Se olisikin ollut liian hyvää ollakseen totta.

Töissä rekkakuskit vilkuttelivat, ja minä vilkuttelin takaisin kun luulin että se on tapana. No ei kuulema ole. Eivät ainakaan kollegani tässä pisteessä, 30-50 -vuotiaat miehet, muistaneet vastaavaa. Oikeastaan se oli ihan kivaa, mutta toisaalta, jos joku yhä vielä minua, keski-ikäistyvää suurperheen äitiä, edelleen uskaltaa tytötellä, niin turskeles, mä rrrrevin siltä tytöttelijältä kivekset irti ja surrrrvon ne sen tytöttelijän sierrrrraimiin.