Seitsemän asiaa tai faktaa itsestäni, olkaa hyvä, ja vapaa nappuu kaikille.

1. Pelkään autolla ajamista ihan kuollakseni. Isä maksoi minulle ajokortin kun olin 19-vuotias, enkä sen jälkeen ole juurikaan ajanut. Auton rattiin istuessani otsalle ja kainaloihin nousee desilitroittain kylmää, pistelevää hikeä, reidet muuttuvat hyytelöksi ja kieli tahmeaksi pötkyläksi, josta ei ainakaan puhumiseen ole. Tästä ei varsinaisesti ole arkielämässä mitään haittaa, sillä siihen ei autoa kuulu.

2. Tykkään huudella takaisin huutelijoille. Esimerkki: bussipysäkiltä kaksi humalaista huuteli kanssani kävelleelle miehelleni hänen pitkiin hiuksiinsa viitaten, ettei hänestä tiedä onko hän mies vai nainen. Silloin minä arvelin aivan yhtä lujalla äänellä, missäköhän kaikilla kyseinen huutelija on sitten k**päänsä mahtanut uitella, kun havaintokyky on noinkin puutteellinen.

3. Tämä on tosi noloa. En oikein ymmärrä karttojen päälle mitään enkä aina edes ehdi katsoa missä tarkalleen se paikka, johon minun pitää päästä, sijaitsee. Saatan silloin kysyä tietä englanniksi brittiaksentillani. Kertaakaan en ole kiinni jäänyt. En siitäkään, että epämiellyttävät seuraani hinkuvat miekkoset (no ei niitä paljoa ole) olen käännyttänyt sillä ainoalla riikinruotsin lauseella jonka osaan, ja jonka mukaan en puhu suomea.

4. Pidän lapsistani. Aikana jolloin naispuolisen kolumnistin on sopivaa kirjoittaa että joskus tekisi mieli katkoa lapsen sormet kuin tulitikut, se on mielestäni sekä erikoista että mainitsemisen arvoista. Oikeasti, nämä ovat hyviä tyyppejä, viihdyn heidän seurassaan enkä voi olla pahoittamatta mieltäni, kun äiti puhuu lapsistaan pahaa.

5. Olen teiniäiti, ja inhoan sitä sanaa yli kaiken. Tiesin kyllä olevani nuori kun lasta ryhdyin suunnittelemaan, mutta arvelin sen menevän ajan myötä ohi. Paskanmarjat! Esikoisen varttuessa kummastuneet kysymykset minun iästäni vain kiihtyvät, ja minä vihaan sitä piinallista hiljaisuutta, jonka aikana kyselijä nielaisee sen kysymyksen, että mahtoiko lapsi olla vahinko. Ehkä pitäisi valehdella itseni kymmenisen vuotta vanhemmaksi ja mainostaa samalla vaikkapa pitkän imetyksen etuja ihonhoidolle.

6. Piut paut salarakkaille, minä olen sentään salavaimo! Avioiduin mieheni kanssa salaa, mutta nykyisellään tilanteesta tietävät melkein kaikki muut paitsi kummankin appivanhemmat, heille olemme vain kihlautuneita. Tarkoitus oli kyllä pitää joskus oikeat häät, mutta ensin ei ollut rahaa, sitten ei tahtoakaan. Nyt alkaa taas tahtoa olla, ehkä joskus sitä rahaakin.

7. Pystyn lyttäämään nenäni täysin litteäksi pitkin kasvoja, sillä siinä ei ilmeisesti ole kovin suurta rustoa tai jtn. Esittelen tätä temppua myös mielelläni, ja nolostelen sitä vain etäisesti.