Hyvä-äitipäivä takkuilee. Tein perheelle omakätöisesti neljä tuoksuvaa, herkullista pitsaa, ja esikoisen yökötellessä vasta herkkusieniä oli keskimmäinen jo pölähtänyt pihalle naapurintytön houkuttelemana. Jälkiruokajuomaksi loihtimani persikkalassi oli kaikkien mielestä kyllä ihan hyvää, ja mies jopa kehui pitsaakin. Oli kyllä krapulassa, siinä tilassa kelpaa pitsa kuin pitsa.

Kun kaikki olivat syöneet ja minä vasta vedin uunista naapureitten kiitos hiivasta -pitsaa oman mahan möyrytessä vihaisesti, olihan oma pitsani vielä tiskipöydän reunassa odottamassa omaa vuoroaan, poltin peukalohangan koska unohdin taas, että patakinnas on ratkennut. Siinä sitten kyynelsilmin yritin siivoilla pöydästä neljää lautasta joilla kaikilla oli pitsanreunavuoret ennen käden jäähdyttämistä, koska arvelin että jäähdyttämisen jälkeen voisin jo syödä omaa pitsaa. Jäähdytyksen jälkeen kyllä huomasin, että asiaa olisi suuresti edistänyt se, jos olisin muistanut laittaa pitsani uuniin.

Pohjavireen tälle kaikelle tarjoilee se tosiseikka, että laskujen ja vuokran jälkeen viimeisimmästä palkasta jäi käteen 20e. Samalla viikolla huomattiin, että keskimmäinen on venähtänyt kesän aikana ainakin jalkaterästään niin, että kengistö on uusittava niin pian kuin mahdollista. Uuteen takuuvuokraankin pitäisi varmaan säästää, mies taitaa olla nyt ihan tosissaan.