Kaikki ovat varmaankin jo huomanneet, että tapani reagoida vastoinkäymisiin on huvittua. Viime jouluna anoppi onnistui kerrankin lahjassaan täysin nappiin kauniin värisellä lasikulholla, ja kun kuopus särki sen samana iltana, en voinut olla naurahtamatta. Kun hikisen ja raskaan kauppareissun päätteeksi itsensä käheäksi raivonnut keskimmäinen pissasi edellisenä päivänä pestyyn toppapukuun, virne pyrki väkisinkin kasvoille, vaikka tietysti lasta kunnioittaakseni siivosin sen mahdollisimman hyvin piiloon.

Ensi visiitti vuokraamaani asuntoon veti sen sijaan jo vakavaksi. Kyllä huoltoyhtiön edustaja tiesi mistä puhui kerrottuaan asuntojen olevan purkulistalla, ei niistä saisi ihmisasuntoja enää millään. En nyt tiedä jaksanko tehdä blogaushistoriani pisintä postausta kertomalla mikä kaikki siellä on vialla, mutta ihan vain pari herkullisinta esimerkkiä toki jaan kanssanne!

• Asunnossa on kaksi kerrosta, ja niitä yhdistää toisiinsa kierreportaat. Siinä sinänsä ei ole mitään kummallista, mutta kun ne kierreportaat ovat metallia. Punaista metallia. Ja niiden kaide on päällystetty samanlaisella mustalla muoviläpyskällä kuin töissä ja muissa teollisuus- ja virastorakennuksissa. Ja se muoviläpyskä on irronnut molemmista päistä ja sojottaa rivosti ylöspäin.
• Eteisen kaapistot eivät oikein osu yhteen, ja ovat aivan ilmeisesti alkuperäisessä kunnossaan, suoraan 70-luvulta, ovien rapistuneisuudesta päätellen. Lisäksi joku on maalannut ne sisäpuolelta tuhkansiniseksi, enkä osaa sanoa, mitä materiaalia ulospäin vedettävät hyllyt (eivät siis laatikot) oikeastaan ovat. Eivät muovia, eivätkä puuta.
• Lattia tömisee ontosti. Sehän ei yläkerrassa ole mitenkään tavatonta, mutta kun se tömisee alakerrassakin. En voi olla ajattelematta, mitä ihmettä pohjakerroksen lattian alla voi olla. Lattiassa mättää sekin, että se on päällystetty harmaaraidallisella muovimatolla - kahdella erilaisella.
  
• Kylpyhuone, oi kylpyhuone. Sen seinät ovat peltiä. Vihreää peltiä. Siellä on pesukoneelle 50cm leveä tila. Peilikaappi on kiinnitetty wc-istuimen yläpuolelle, ja se helisee, kun polvia notkistelee missä tahansa kylpyhuoneessa. Joku on tuskastunut mahdottomuuteen kiinnittää seiniin mitään, ja on pultannut sinne paksun puulistan, johon on on kiinnittänyt pyyhenaulakot.
• Keskellä olohuonetta seisoo pylväs.
  

Tässäpä nämä pahimmat. Samalle illalle sattunut Dimmu Borgirin keikka pelasti kaiken, vaikka Kulttuuritalo onkin mahdollisimman pxa paikka tuollaiselle tapahtumalle. He-Man on oli hyvää, asiantuntevaa ja helposti humalaan juotettavaa seuraa. Kerrankin ryyppykumppani, joka humaltuu samaa tahtia!

Ja nyt, armaat lukijani, saavuimme todennäköisesti blogissani pisteeseen, jonka jälkeen tämä tulee päivittymään hyvin satunnaisesti. Minulla ei nähkääs tule olemaan varaa kaikkien pakollisten hankintojen jälkeen hankkia tietokonetta hyvin pitkään aikaan. X-mies tarjosi kyllä mahdollisuutta tulla tänne vanhaan kotiin sivustelemaan, mutta tiedättekö mitä? Ei huvita. (Ei huvittanut pari muutakaan tarjousta, joita kehtasi minulle heittää.)

Hyvää jatkoa. Pitäkää itsenne hyvinä ihmisinä.