Minusta tuntuu että muutaman päivän päästä huomaan ettei olohuoneen keskellä tönöttävää pylvästä sittenkään olisi kannattanut maalata oranssiksi, koska se ei suinkaan sitä saa huomaamattomammaksi.
Pieniä vilunväristyksiäkin sain äsken kokea huomatessani maalauksen yhteydessä että seinä oli aiemminkin ollut täsmälleen yhtä oranssi. Ehkä se ei yksinään olisi ollut niin kummaa, mutta kun muutama viikko sitten päätin maalata oman huoneeni seinän harmaaksi ja valitsin oikein sävynkin liuskasta, löytyi sängynsiirron yhteydessä vekki joka paljasti seinän olleen aiemminkin harmaa. Ja jos mielitte, voitte yhdistää nämä kaksi asiaa siihen, että herätyskellonani toimiva kännykkä soi eräänä yönä kello 1.50, vaikka oli säädetty soimaan 6.20. Kun unenpöpperössä manasin tumpelosormisuuttani ja selaisin kännykän valikosta herätysasetuksen korjatakseni ajan, oli se näyttämässä juuri sitä aikaa jonka olin asettanutkin. Tälle on onneksi todistajana Y-mies, muuten luulisin mielenterveyteni olevan hieman huteroitumassa.
Marraskuussahan portailta löytyi tuoretta vertakin, vaikka olin pessyt ne tuntia aiemmin. Tarkastin kaikki lapsetkin, mutta he olivat täysin ehjiä, kuten minä itsekin. Jos ei kuopus olisi hetkisen kuluttua aivastanut flunssan takia kuivuneista sieraimistaan verta päälleni, olisin todennäköisesti viettänyt täysin unettoman yön, kun Y-mieskin oli silloin vielä melkein pelkkä kollega eikä olisi voinut ottaa suureen ja lämpöiseen kainaloonsa rauhoittumaan liikaa kauhuelokuvista pitävää naisparkaa.
Josta tulikin mieleeni, että jos miehenne on suuri ja vahva mutta tuppaa säpsähtelemään kauhuelokuvien aikana, älkää antako hänen kiertää käsivarttaan kaulallenne elokuvan aikana! Tämä nimimerkillä Niskarankavammasta saisi kyllä sairaslomaa.
Kommentit