No niin. Tätähän tässä vielä kaivattiinkin. Hävettää.

Oli aika jolloin tapetoin huoneeni kyseisen bändin kuvilla ja kulutin aikamoiset summat bändin sarjakuvalehteen ja rintamerkkeihin. Melko taidokasta verkostoitumista syrjäkylän kymmenvuotiaalta aikana ennen nettiä, muuta hyvää tästä synkästä taustastani en oikein löydä. Nyt kun tuubittaa noita vanhoja kappaleita, on musiikkikin aika ..huonoa. Äärisimppeliä pimputusta ja kauheaa kimitystä. Uh. Kymmenvuotias minäni kyllä nyt loukkaantuu verisesti ja järjestää varmasti kiusakseni jotain kamalaa, mutta mikä voisi olla kamalampaa kuin tämä?

Ehkä nyt on löytynyt syy sille, miksi tublabasso ja möreä lauluääni ovat nyt niin olennainen osa musiikkinautintoani: kärsin niiden vakavasta puutostilasta kasvuiässä. Ja mitäs muutakaan Sydän, sydämestä löydämme kuin täydellistä päinvastaisuutta NKOTB:lle.

Pahoittelen muuten että kuva viipyy, Sydän, sydän -tatuointi on kyllä olemassa jo. Kunhan jaksan etsiä kuvausrekvisiitan niin rupeamma Y-miehen kanssa hommiin.