Mmmmoihh! Muistatteko minua? Ei se mitään, sillä minä muistan teidät ja aion kertoa teille kuulumisiani sekä tekemäni huomion siitä, miten muuttaminen omaa huomattavia yhtäläisyyksiä synnyttämisen kanssa. Nimittäin siihen valmistautuminen vähän jännittää ja kun se on päällä, on olo varsin tuskaisa ja tuntuu ettei se lopu ikinä. Kun se sitten kuitenkin on ohi ja imetys alkaa suj.. siis tavarat alkavat löytää paikkojaan, humahtaa sellainen rakastumisen tunne että jee, tämä meni sittenkin hyvin ja oikein ja kyllä tästä vielä ihm.. koti tulee.

Nykyinen asunto on nimittäin kiva ja kompakti, ja toivon että tässä voi asua mahdollisimman pitkään. Olohuoneessa nukkuminen ei haittaa, sillä nyt minulla on suuri kirjahylly jalkopäässä. Ei sekään haittaa että tietokone on eteisessä, sillä tästä on esteettömät näkymät sekä olohuoneeseen että lasten huoneisiin ja voin täten entisestään vahvistaa lasten vaikutelmaa siitä, että minulla todellakin on silmät selässäkin eikä mitään konnuuksia näin ollen kannata tehdä. Hah!

Ja kyllä, Tuskasta haluan kertoa teille kaikille se, että jo kerran aiemmin näkemäni Amon Amarth teki nyt lähtemättömän vaikutuksen. Tää fanittaa. Huisin hienoa oli se, kun eräs bloginpitäjä meni lauantaina t-paitapisteesta kyselemään josko bändin paitoja kuitenkin olisi, vaikkei niistä näkynyt yhtään mallikappaleita. Bändi oli kuulemma pakannut ne mukaansa perjantaina takaisin Ruotsiin lähtiessään, mutta yksi paita oli jäänyt. Se yksi ainoa oli lady fit-mallinen, ja kokoa L, eli vähän niinkuin minua varten! Toinen uusi tuttavuus johon aion palata uudestaan ja uudestaan, oli Färsaarten suuruus Týr. Yleisön joukossa oli kovasti naisia, köh, enkä tuota yhtään ihmettele. Oli meinaan pyykkilautaa, vaikka itse ehkä pidänkin edemmän pesupalloista. Ei niiden edes olisi lopussa tarvinnut sitä parivuotiasta pikkunassikkaa nostaa kiljaisemaan sitä hevikiljaisua mikkiin tai sen karvaisen ja komean kitaristin käsivarsille lyömään loppusointua, meinaan että lisääntymistoiveita oli aika monella jo ennen sitä.

Ja kyllä, minä olen liian vanha moshpittiin. Mustelmat jaloissa särkevät oikeasti, ja kantapäät ja nilkat ovat pelkästä seisomisesta niin kipeät, että tuntuu ihan mummolta. Huomenna alkaa matka kohti pohjoista, saa nähdä kuinka raihnaiseksi ihmisen tekee 12 tunnin autolla ajaminen. Tai kaksi viikkoa viiden lapsen vahtimista, Y-miehen tuon armoitetun festariseuran esikoinen (joka muuten oli myös Tuskassa) jää kuitenkin kotiin. Eli se ainoa, joka olisi voinut kaitsemisessa auttaa. Huoh.

Ihanaa kesää teille kaikille!
summer-sun-giclee-print-c10277796.jpg&us