Muahhahaa! Jos innostuu ja lesottaa ja luulee olevansa jotain ja pääsevänsä johonkin, niin saa kyllä nokilleen. En päässyt edes haastatteluun. Asiassa on tosin niin paljon lieventäviä tekijöitä ja takana niin mukava päivä Turkkusessa, että vanhaan kunnon itsesäälimoodiin on nyt kovin vaikeaa päästä.

Aamusella aamutiskiä tiskatessa (voi rakas tiskikoneeni, minä kaipaan sinua niin!) tuli nimittäin mieleen, että voisipa olla kovin hauskaa tehdä puoli vuotta suunniteltu retki Turun linnaan juuri tänään. Hämmentävää on se, että lyyli jonka takia olen pitänyt Tamperetta mieleni päällä pitkään, oli ilmeisesti tänään ihan samalla suunnalla. Tapasin myös toisen kanssabloggaajan Turun linnan pihalla hönkiessäni salaista pahettani lasten silmiltä kätkettynä, ja tuppauduin yhdessä kera Y-miehen ja kaikkien lasteni samalla ritarikierrokselle. Sattumalta lapsille oli ostettu matkan varrelta Kasvihuone Ilmiöstä halavat miekat huotrineen, joten voitte arvata että meillä on vähän leikitty ritaria. Ja opetettu korvat punaisina että se sana on huoTTTra, koska lapset tuppaavat sen vieraana sanana unohtamaan, eikä se toinenkaan taida onneksi kovin tuttu olla.

Joskus oli se aika, jolloin kielsin tappelu- ja sotimisleikkejä vastenmielisinä ja kieroutuneina. Siitä alkaa olla jo aikaa, nyt täällä leikitään juurikin miekoilla ja tekopyssyillä aina kun leikissä tulee välienselvittelyn hetki. Oikean näköisiä pyssyjä en sentään vielä ole kattoni alle päästänyt, mutta koska Y-mies jälleentutustutti minut ilmakiväärillä ampumisen riemuihin mökkireissulla, voi hyvin olla että hankin sellaisen ihan itse - itselleni. Olin muuten aika hyvä ampumaan noin niinkuin ensikertalaiseksi, se poloisa mehukattipänikkä sai osuman toisensa jälkeen. Vain kaksi kutia rapsahti pusikkoon, vaikka ammuttuja laukauksia taisi olla kolmattakymmentä. Harmi ettei siitä oikein voi luoda uraa itselleen.