Hyvä puoli kuukauden sairaslomassa on se, että on kuukausi lomaa. Huono puoli sitten se, että sattuu niin saatanasti.

kuva002to7.jpg

Silläpä oli entistä vähemmän hermoja seurata erään kehänlaitaäidin käytöstä tuolla tallilla, jossa esikoinen käy isovanhempiensa sponssaamalla jatkoalkeiskurssilla. Olen todella onnellinen siitä ettei minulla ole haisuakaan hevosista, enpä kehtaa siis karjua lapselleni mitään, en uskalla edes vilkuttaa etten pelästytä hevostaan. Tämä mainittu kehänlaitaäiti on taatusti ollut universumitason ratsastaja, ohjetta meinaan tulee semmoiseen tahtiin ja semmoisella volyymillä ettei tunnin virallinen opettaja yllä lähellekään. Tyttö pyysi useaan otteeseen itkien äitiään lopettamaan, mutta ei, emäntä jatkoi vain. Kun hän lopulta kääntyi minun puoleeni tuskittelemaan sitä miten huono hänen tyttärensä on, en saanut edes sanotuksi mitään fiksua, kuten että jos vaikka tukkisit turpasi ja antaisit lapsen yrittää, voisi hommasta jotain tullakin. Mutisin vain että harvoin ne lapset käskemällä oppivat. Olen minä joskus osannut tylyttää oikealla hetkelläkin, mutta näköjään nyt en. Ja se harmittaa.