Jotenkin tässä vime aikoina olen herännyt siihen tosiasiaan että olen ihka oikea yksinhuoltaja, ja näin olleni lapseni ovat yksinhuoltajan lapsia. Koska tämä tuntuu aika uudelta viitekehykseltä, ryhdyin vähän guugeloimaan mitä yksinhuoltajista ja yksinhuoltajien lapsista ylipäänsä ajatellaan, tarkoitus oli löytää nimenomaan faktatietoa.

Faktatiedoksi löysin vain viittauksen uusiseelantilaiseen tutkimukseen, jossa todettiin että yksinhuoltajan lapsilla menee aika huonosti, mutta vain sen takia että yksinhuoltajat ovat niin kouluttamattomia, ryyppäävät ja tappelevat.

Kotimaisilta keskustelupalstoilta sain sitten lukea kuinka yksinhuoltajat eivät tee ruokaa vaan lapset syövät valmista, ravintoarvoiltaan köyhää ruokaa päivät pääksytysten, jos äiti edes viitsii sitä heille laittaa. Karkkia ja sipsiä saa kuulema koko ajan, ja joka päivä kouluun viisi euroa karkkirahaa. Ja se jatkuva biletys on kuulema aika häiritsevää, kun sinne kuppilaan kannetaan kuitenkin viikoittain yhteiskunnan rahoja, ja joka kerralta se yksinhuoltaja raahaa kotiin uuden jampan. Eikä kukaan välttämättä hoida lapsia sillä aikaa.

Nämä yhteiskunnan tuet ovat kuulema niin muhkeat, että jos niitä rahoja ei kantaisi kuppilaan, ajaisi äiti Lexuksella. Saa kuulema asumistukea, toimeentulotukea, harrastustukea, lapsilisää korotuksilla, porrastettuja päivähoitomaksuja, elatustukea ja kotiapua. Moni yksinhuoltaja ei kuulema tukien menetyksen pelossa edes ajattele alkavansa uuteen parisuhteeseen, vaan pitää ne pari suhdetta ja yhteiskunnan rahat.

Yksinhuoltajan lapset ovat sitten oma lukunsa. Terveyshän niillä on heikko, koska äiti ei laita ruokaa eikä huolehdi hygieniasta. Isänpuute, ts. vahvan miehen malli puuttuu, ja lapsista kasvaa joko flegmaattisia kiusattuja apaatikkoja, tai sitten ylivilkkaita, aggressiivisia ad/hd -pilleristejä. Harrastukset ja koulunkäynti on laiminlyöty, ja niinpä lapset eivät osaa mitään, ja odottavat vain päivää jolloin saavat lopettaa ammattikoulun ja nostaa työttömyyskorvausta.

Jos asenne ihmisillä on ylläkuvattu, en enää ihmettele miksi X-miehen mielestä hoikkapoika kuopus nelivuotiaan pallomasuineen on selkeästi sairastunut "kotiperäisestä stressistä" johtuvaan syömishäiriöön. Kotiperäinen stressi on nimenomaan X-miehen käyttämä termi. Pakkohan lapsessa on jotain vikaa olla, kun lasta hoitaa pääasiassa pelkkä äiti! X-miehen epäilys keskimmäisen pärjäämisestä koulutiellä saa myös kummasti lisää syvyyttä, kun oivaltaa että kotoa puuttuu mies.

Ymmärtää senkin, miksi X-mies on kiukkuiseen sävyyn kysellyt milloin muutan tästä asunnosta pois: tähän muuttaessa puhelin että tämä asunto saattaa jäädä väliaikaiseksi, mikäli päätämme Y-miehen kanssa muuttaa saman katon alle. Sittemmin keskustelin asiasta Y-miehen kanssa ja totesimme, että molemmat haluamme toistaiseksi asua omaa kotiamme, mutta tätä käännettä en enää X-miehelle välittänytkään. Nyt hän tuntee itsensä petetyksi, kun hänen lapsensa eivät saaneetkaan uutta isää saman katon alle, ja ovat siis sosiaalisesti heikommassa asemassa niihin kuuluisiin "muihin" nähden.

Nyt sitten kun jaksaisi vaan pitää oman päänsä ja jatkaa elämäänsä kuten ennen guugelointia. Minun mielestäni meidän piskuisella perheellämme menee nimittäin oikein mukavasti.