Jos jotain olen elämäni aikana oppinut niin sen, ettei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Nyt on kuitenkin lapsenvahtiyrittelyt päällä ensi lauantain blogitapaamista varten, ja tekisi jo mieli intoilla, vaikka ihan kaikki voi vielä mennä pieleen.

Koska tuskin ehdin vaatekauppaan ja olen kerännyt melkoisesti massaa, ei asuvalintaakaan tarvitse hirveästi miettiä. Päälle mahtuvia asuja ei nimittäin kovin lukuisasti ole. Jotain iloa lihomisestakin! (Kenenkään ei sitten tarvitse arvuutella mahdollisesta raskaudestani, niin kuin töissä kaksi ihmistä samalla viikolla, sillä aion kiskoa kaljaa ja tupakkaa siihen tahtiin että asia tullee seleväksi.)

Ja ah, nyt se Y-miehen esikoinen ilmoittikin jo pääsevänsä! Ah tätä riemun päivää! Nyt vain sormet kyynärpäitä myöten ristiin ettei kukaan katkaise raajojaan, oksenna, ripuloi, kuumeile tai muutoin kärsi lähtöäni estävällä mittakaavalla. Blogimiitit ovat nimittäin harvinaisen hauskoja tapahtumia, ja toivon tapaavani siellä paljon sekä uusia että vanhoja tuttuja. Ehkäpä myös sinut?