Hah, minä en ole sellainen ihminen joka sanoo ettei oikeasti mikään vaivaa kun joku kysyy, vaan saatan hyvinkin ottaa ja ryöpsäyttää onnettoman kuulijan niskaan täsmälleen sen, joka sillä hetkellä vaivaa. Yleensä kyllä keskityn siihen ettei kukaan huomaa että joku vaivaa, yleensä jopa ihan menestyksellä. Nyt kuitenkin minulta kysyttiin eilisen vihjauksen takana piilevaa tarinaa, joten kas: ryöpsäys!

Olemme käyneet X-miehen kanssa sähköpostikeskustelua, joka alkoi viime lauantaisen episodin jälkeen. Sähköpostilla tarkoitukseni oli siis selittää etten suinkaan ollut ilkeyttäni jättänyt ottamatta lapsia aikaisemmin kotiin, vaan siksi että minulla oli aamulla aikaisin työmeno. Halusin myös teroittaa sitä, että tällaisten sairastumisten ja muiden vakavampien, jopa tapaamisen keskeyttämistä vaativien juttujen yhteydessä on minulle nimenomaan soitettava, koska sähköpostia en välttämättä tarkista koko viikonloppuna ja tekstiviesti voi jäädä huomaamatta tuntikausiksi. Nythän hän tekstiviestissään vain kysyi, voinko ottaa lapset, eikä selittänyt että oli niin vakavasti sairas että hänen kykynsä huolehtia lapsista oli heikentynyt oleellisesti. Selvää tähän asti?

Eräässä keskustelun haarassa X-mies sitten vaikeroi sitä, kuinka hän ja vaimonsa eivät ole tervetulleita luokseni. Tämän käsityksen halusin oikaista välittömästi, ja kutsuin hänet ja vaimonsa kylään heti kahden päivän päästä. Toivotin heidät lämpimästi tervetulleiksi, kävin kaupassa ja todella odotin, että varsin kylmiksi lipsahtaneet välit X-mieheen alkaisivat kasvokkain tapahtuvan viestinnän kautta pikkuhiljaa palautua johonkin enemmän normaalia muistuttavaan. Selailin jopa englannin sanakirjaa pystyäkseni paremmin kommunikoimaan X-miehen vaimon kanssa. No, te tiedättekin loput. Kyläilylle ehdottamanani päivänä tuli sitten tekstiviesti, jossa X-mies varsin lyhytsanaisesti totesi etteivät he tule, koska eivät pidä sitä tarpeellisena.

Hohhoi.

Nyt minulla on kuitenkin selkeästi mustaa valkoisella siitä, että X-mies kieltäytyi auttamasta hätätilanteessa koska oli minulle vihainen asiasta, joka ei ollut edes minun syytäni. Minulla on myös mustaa valkoisella siitä, että X-mies myöntää että hänestä on väärin se että kun lapset ovat hänellä, he eivät ole minulla. Eli pelkää minun lepäävän ja rentoutuvan, ja sekös häntä syö! Mustaa valkoisella on nyt myös siitä, että minä olen kutsunut heidät kotiini ja yrittänyt korjata välejä, mutta X-mies ei lievästi sanottuna lämpene ajatukselle. Kaikki X-miehen omakätisesti kirjoittamina. Näistä on varmasti minulle hyötyä jos päätän hakea yksinhuoltajuutta. Eihän siitä periaatteessa liene minulle mitään hyötyä, mutta yhtälailla periaatteessa kyllä pikkuisen jo nyppii se että vastuun lapsista pitäisi olla yhteinen, mutta X-mies jopa pyytää minua käskemään lapsia soittamaan hänelle, ettei hänen tarvitsisi huolehtia edes sen muistamisesta.

Enkä voi olla kyllin ällistelemättä sitä, että vaikka hän asuu vain muutaman kilometrin päässä, hän voi olla kuusi viikkoa tapaamatta lapsiaan. Haluamatta nähtä heitä edes yhden kyläilyn ajan. Ja sitten on sähköpostilla näreissään siitäkin, etten minä kiitä häntä siitä että hän on niin hyvä ja joustava mies.