Ei täällä mitään sen kummempaa luettavaa ole, pahoittelen. Sitä vaan tulin ilmoittamaan että molempien kissanpentujen silmät ovat auki, ja Saima saa lisämaitoa enää vain varan vuoksi ja nostaa painoaan himpun verran yli 10 grammaa päivässä, niinkuin pitääkin. Kyllä minä nyt uskaltaisin ilmoittaa että kyllä se eloon jää, ellei minulla sitten olisi niin huonoja kokemuksia ennenaikaisista iloitsemisista. Eilenkin sain vaivan jälkeen hankittua torstaisen Sydän, sydämen keikan ajaksi lapsenlikan, mutta samalla minuutilla kaikki muut osaset rakentamassani korttitalossa jossa lapsenvahti tosin on aika perustavaa osaa, luhistuivat. Se siitä hihkumisesta sitten.

Jos olisi aikaa, voisin perkuloida myös sitä miten ainainen kiire kalvaa mieltä, mutta en ehdi, koska nukahdin työpäivän jälkeen sängylle ja nyt on sitten miljoona asiaa rästissä, jotka pitäisi hoitaa ennen yhdeksää. Se on itselleni asettama sapattiraja, jonka jälkeen en suostu enää tekemään kotitöitä. Valitettavasti olen joutunut lipsumaan siitäkin usein, viimeksi taisin juosta Lostin mainostauoilla tiskaamassa. X-miehen lasten välityksellä heittämä uhkaus lastensuojelusta nakertaa sekin takaraivossa ja saa katsomaan tätä huushollia inhorealistisin silmin. Viikonloppuna pitäisi pitää vielä synttäribileet, johon tulee onneksi vain kymmenisen lasta, eikä lapsia tunnetusti hirveästi häiritse jos jossain on vähän nuhjuista ja eriparisia huonekaluja. Minua kyllä häiritsee, ja tekisin kyllä asioille jotain, jos olisi aikaa, rahaa, tai edes jompaakumpaa. Nyt ei ole kuin molempia nippa nappa sen verran, että pinnalla pysytään.