Lapset, nuo suloiset pikku kaaosgeneraattorit. Viisivuotiaani kysyi hypermarketin oluthyllyllä varsin kovalla äänellä "Äiti, ostatko mulle taas kaljaa?" ja jos olisitte tapahtumaa olleet todistamassa, olisitte samalla voineet todistaa sitä miten jälleen kerran eräs bloginpitäjä yritti vajota maan alle silkasta häpeästä. Taas? Kaljaa? Ostan kuukaudessa ehkä kaksi olutta, ja juon ne lasten nukkuessa ihan itsekseni. Ihme kaheli tuo kaljupää. (On muuten aika soma, kun laittaa pikkusormen huulille ja sanoo "MUAHAHAHAHHAA!".)

Kaaosta kyllä taas riittää. Sairastan poskionteloita samalla viikolla, jonka piti olla kesän riehakkain. Siitäs sain taas. Lisäksi yksi rotista kuoli vanhuuteen rauhaisasti häkissään, mikä ei tehnyt asiasta yhtään helpompaa esikoiselle, jonka ratsastuskurssi loppui tänään eikä jatkoa enää tipu. Voitte kuvitella miten maassa lapsi on! Lisäksi käytin Ankeroa päiväkodissa kun tuli kerran luvattua tehdä niin ennen keskimmäisen päiväkotiuran loppumista, ja sehän loppuu jo perjantaina. Lisäksi jäbä sai tulla mukaan eläintarvikeliikkeeseen, ja omistaja tarjoutui ostamaan sen oikopäätä, muistutti kuulema niin 21-vuotiaana edesmennyttä lemmikkiään. Periaatteessa olisin voinut vaikka myydäkin, mutta en taida viitsiä olla niin sika.

Huomenna sitten parturiin. Saapa tosiaan nähdä mitä jätän jäljelle, vai jätänkö mitään.