Täytyy myöntää että tavallaan nämä lapselliset viikonloput ovat vähän rentouttavampia kuin lapsettomat. Lapsettomina päivinä sitä riuhtoo menemään kuin viimeistä päivää, kun kerrankin pystyy. Viime viikonloppunakin telttailin, punaviinittelin, kalliokiipeilin, uin meressä, tutustuin ihan uuteen salaperäiseen rauniopaikkaan, katsoin pari elokuvaa ja tutustuin Fiskarsiin. Ja nukuin. Tänä viikonloppuna olen sitten vähän kyläillyt, vähän laittanut ruokaa ja virkannut. Mukelot ovat tyytyväisiä kun äiti on lähellä, ja taitavat itsekin tykätä siitä että saa vain olla kotosalla ja puuhailla mitä huvittaa. Tällä hetkellä pyörittelevät tuolla lankaa virkkuukoukun ympärille ja värkkäävät solmuisia palloja.

Siivoamiseen ei silti riitä mikään aika. Tavallaan harmi ettei Y-mies ole sellaista höynäytettävää mallia jonka voisi hassuttaa kotiorjaksi, mutta sittenpä tuskin jaksaisin sitä katsellakaan. Toisaalta nykyisin en paljon ehdi, että ottia taas tuota.