Kylma ja marka tervehdys kaikille lukijoilleni taalta Dublinin kummallisesta kaupungista! Olen paassyt jo osallistumaan viskimaistajaisiin ja saanut siita diplomin, ja linnaa on nahty niin maan peruteellisesti.

Aakkosten puuttuminen nettikahvilan koneelta ei suinkaan ole se kummallisin asia joka pienta suomalaista toisinaan kummastuttaa, toisinaan arsyttaa. Suurin asia on vedenpaine. Tai siis se, joka Suomessa tunnetaan vedenpaineena, taalla se ei suinkaan ole nimensa veroinen asia. Ehka asia on toinen poissa ikivanhasta ydinkeskustasta, ehka jossain on keksitty myos asia nimelta vedensekoittaja, mutta mina en ainakaan ole nahnyt todisteita moisesta. Kylma ja kuuma vesi tulevat ihan aikuisten oikeasti kaukana toisistaan olevista hanoista, etta pese siina possunuhan pelossa sitten kasiasi pubin vessassa.

Jos ihan totta puhutaan, ei se minua niin hirveasti hairitse, mutta matkaseuraa kylla. No, toisella onkin tukkaa siina mittakaavassa etta sita yltaa aika korkealla olevan paan laelta housunkaulukseen asti, sita on vahan toista pesta kuin tata minun epamaaraista porroani ilman sita vedenpainetta. Enka mina sita influenssaakaan oikeasti pelkaa.

Huomenna sitten kotiin halimaan lapsia, joita on ehtinyt tulla ihan tolkuton ikava. Sitten heti toihin ja sitten heti kouluun. Eli arki potkaisee lujasti heti kun taalta paasee, joten pitanee yrittaa viela vahan nauttia. Slaintè!