Menoa pukkaa niin että kalenteri naukuu. Lapset ovat nyt olleet kuukauden yhtä kyytiä minulla, ja tänä viikonloppuna olisi ollut iskäviikonloppu, mutta sittenpä tuli postiluukusta kutsu synttäreille, joiden järjestäjä voisi järjestää juhlia vaikka ammatikseen, sillä siellä on aina kivaa ja viihtyisää ja vieraslistalla on poikkeuksetta vain mukavia ja mielenkiintoisia ihmisiä, joista kaikkien kanssa voi jutella ihan mistä vaan. Lapset sanoivat että EPPAA, SINNE! joten soitin ja äääääärimmäisen ystävällisesti kysyin voisiko mitenkään olla mahdollista että isä ottaisikin lapset sitten isänpäiväviikonloppuna ja tämä jäisi nyt väliin. Muodollisen vastaanhangoittelun jälkeen X-mies sitten lipsautti että "Odota mä kys.. mietin, soitan sulle kohta takaisin". Ja noin sen ajan jälkeen joka kuluu luvan kysymiseen ja sen saamiseen, X-mies soitti takaisin ja kertoi että sopii.

Jotenkin tätä yksinasumista alkaa arvostaa aina vain enemmän. Kun saa itse päättää omista asioistaan ja vain omista asioistaan.