Eilen illalla kirjoittajakoulussa paperille ponnistui Aleksis Kiven Sydämeni laulua mukaeleva runo, jonka tylsän päiväni kuluksi länttään sit tänne. Runouteen minulla on tietynlainen Asenne, joka saakin kuultaa hienoisesti läpi. Pitempään lukeneet tietävät, ettei sillä ole mitään tekemistä minun tilanteeni kanssa. Lisäksi sain aikaiseksi aika herkullisen, synkkämielisen Boriksen, jonka ympärille pitää ehkä kertoa oikea tarina, kertomatta jättäminen olisi ehkä jo vähän synnin ja häpeä puolelle menevää toimintaa. Niin, että kannatti purnata koulun raskaudesta, sillä nyt se ei sitten ole sitä. Sen enempää jaarittelematta asiaan.
Sydämeni laulu
Joko toinen viikonloppu
tulee kiire, tulee hoppu
saatella lapseni junaan
Hauska siel on lapsen olla
antaa raiteiden keinutella
matkalla isänsä kotiin
Siel saat sä pelata pleikkaa
heittää öisinkin kuperkeikkaa
ja katsoa kauhuleffaa
Aamupalaksi saat karkkipussin
teemapuistoon kesäpassin
ja lupauksia kaikesta muusta
Kotona sitten pelkkä riita
kun äidillä ei tili riitä
lähteä kilpaostoon.
Kommentit