Äärimmäisen tiukan taiston jälkeen sain kameran tyhjennettyä koneelle. Tietokone ja siihen liittyvät ongelmat ovat se ainoa osa-alue nykyisessä elämässäni, jota en ihan hanskaa. Y-mies tietysti olisi eräänlainen guru, mutta kun suhteen piti olla hauska-pohjainen, niin ei kehtaa olla kokoajan apua vaatimassa. Ei varmaan auta muu kuin jyrsiä kynsiä, tilata kaikista säilyttämisen arvoisista kuvista paperitulosteet ja poistaa ne sitten itku kurkussa kirvellen koneelta. Lisämuistin asennus tuskin sujuisi.

Se eksistentiaaliahdistuksesta. Tässä iloksenne ajantaisainen kuva Saimasta ja Ankerosta.

Tässä vielä muistutus lähtötilanteesta. Melkoinen muutos, vai mitä!

Tässä vielä todiste kissojen kaheliudesta.

Tässä taas (lähes) kaikenhyvittävästä söpöydestä. Saiman kanssa kuvassa emo, jonka tunnistaa takaapäin Ankerosta siitä, että Ankerolla on läspaksumpi häntä.