Suurkiitos kaikille sänkyasioitani miettineille! Palaan asiaan, kunhan saan aikaiseksi. Jonkinlainen puolisohvaviritysajatus kyllä heräsi.

Mutta nyt haluan jakaa teille erään aika hyvän esimerkin siitä, mitä on olla teinin vanhempi. Otin tiistain palkattomaksi vapaaksi töistä, kun sitä kerran oli työtilanteen hyvyyden takia tarjolla. Tarkoituksenani oli ennen kaikkea ilahduttaa päivän muutoin ihan ypöyksin viettäviä koululaisiani ja käydä kerrankin ruuhkattomassa kauppakeskuksessa ostamassa esikoiselle kaikkea tarpeellista. Viikonloppuisin kauppakeskukseen ei oikein ole mitään asiaa ainakaan auton kanssa, ja arki-iltaisin ei jaksa. Illemmalla ajattelin viedä esikoisen tallille, sillä lähijunien kulkeminen Rautatieaseman rytinän jälkeen oli vähän epävarmaa.

Toki osasin odottaa että koululaisia vähän saattaisi harmittaa, kun olin vahtimassa että syödään muutakin kuin karkkia ja keksiä ja että puetaan päivävaatteet päälle, mutta silti yllätyin kun esikoinen kertoi tarkasti eritellen kuinka pilasin hänen päivänsä ja että hän ei ainakaan lähde mihinkään ostamaan yhtään mitään. 162 cm pitkä lapsi käyttää tällä hetkellä 140 -senttiselle suunniteltuja toppahousuja, koska ei kelpuuta mitään mitä hän ei ole ensin sovittanut ja todennut itselleen sopivaksi, eikä ole aikoihin suostunut toppahousuostoksille. Perustelin, uhkailin ja kiristin, lahjoinkin, mutta en saanut lasta liikkeelle. Kunnolliset talvikengätkin olisivat tarpeeseen, koska tällä hetkellä lapsella on vain yhdet kengät, kevyet tennarit.

No, illemmalla vein esikoisen tallille, kunhan ensin oli tehty pieni ylimääräinen lenkki: lapsi kun oli ajatellut etteivät hanskat ole kovin tarpeelliset -15 asteen pakkasessa. Kun pari tuntia myöhemmin kävin lapsen hakemassa, istuikin hän tallin toimistolla hytisemässä ja tallin omistaja piti minulle ankaran puhuttelun siitä, miten lapsi täytyy pukea lämpimämmin tämmöisillä pakkasilla. Häpesin niin, etten saanut seliteltyä yhtään mitään, mulkaisin vain leimuavin silmin surkean näköistä tytärtäni. Autossa sain kysyttyä että joko antaa ostaa lämpimiä vaatteita, jolloin sain vihdoin myöntävän vastauksen. Nyt on vain ainoa ihanteellinen ostospäivä mennyt jo, ja joudumme sukeltamaan ostoksille kauheaan ruuhkaan sitten viikonloppuna.

Olotila on yhäkin kohtuullisen ärsyyntynyt. 12-vuotiasta ei voi enää pukea väkisin, mutta olen silti vastuussa jos lapsi liikkuu liian vähissä vaatteissa. Että ei muuta kuin päätä seinään vaan.