Tapahtui vaatekaupan vaatehyllyllä työviikon päätteeksi perjantaina kello 19.30.

Äiti: Mites ois tämmöiset farkut?

Teinixi: emmmäämmhhämh*muminaa*

Ä: TYKKÄÄTKÖ NÄISTÄ?

T: *muminaa*

Ä: ONKO NÄMÄ SUN MIELESTÄ HYVÄNNÄKÖISET, HALUATKO SOVITTAA?

T: Emmä.

Sama toistui lähes joka ikisen vaatekappaleen kohdalla. Äiti kysyi teini-ikäiseltä tyttäreltään jotain, johon lapsi vastasi jotain epäselvää. Äiti kysyi uudestaan selkeämmin ja kovemmalla äänellä, eikä saanut vieläkään vastauksesta selvää. Kolmas kysymys ylitti jo huutorajan, ja vasta sitten lapsi älysi artikuloida niin, että äiti ymmärsi vastauksen.

Kiusallista myöntää, mutta minä olin se äiti ja esikoinen se nuiva ja tiukea teini. Kahden ja puolen tunnin ostosreissun jälkeen ääneni on supersekkäheä ja esikoisella kahdet uudet kengät, yhdet uudet farkut ja kolme paitaa. Normaalin kasvun ja kulumisen takia ne ovatkin nyt esikoisen vaatekaapin pääasiallinen sisältö.

Ja koska käytin vihdoin Saiman ja emokissan leikkauksessa sekä maksoin keskimmäisen kesäleirimaksun (johon pyysin kyllä X-miestäkin osallistumaan, mutta joka katsoo että 150 e:n ylimääräinen kuluerä on ihan normaali ja kuittaantuu hänen osaltaan Kelan maksamalla elatustuella), voin julistaa itseni virallisesti kiusalliseen rahapulaan. Kaik on män. Koko se joustovara, jota viime veronpalautuksista asti olen tililläni vaalinut, on mennyttä.

Suunnittelin aiemmin sellaistakin, että olisin kesän osittaisella hoitovapaalla. Tällöin olisin tehnyt kuusituntista työpäivää, saanut veroprosentin pienemmäksi ja saanut Kelaltakin vähän jeesiä, niin ettei palkka olisi niin hirveästi pienentynyt. Syynä järjesteluun niin kovin pieni keskimmäinen, joka olisi joutunut viettämään niin kovin pitkiä päiviä yhdessä esikoisen kanssa - jos teillä on viisi vuotta vanhempi isosisko, ymmärtänette huoleni. Sittenpä selvisi että teknisistä syistä siirtyisin tuntityöntekijäksi, joille maksetaan palkka tehdyistä työtunneista - eli vasta seuraavassa kuussa. Sen seurauksena joutuisin siis olemaan yhden kuukauden ilman palkkaa. Sanoinko jo että tuhlasin kaiken taloudellisen ylijäämäni? Pirullista.

Lasten yksitoista ja aikuisten neljä kesälomaviikkoa on yhtälö, joka yksinhuoltajaperheissä on aika pirullinen.