Heti suhteemme alkajaisiksi Y-mies tutustutti minut bändiin nimeltä Carnivore. Kulttuurisesti sivistyneimmät jo tietävätkin, että se oli Type O Negativen edeltäjä, jossa päähahmona vaikutti niin kovin vaikuttava Peter Steele. Typiksestä en koskaan suuremmin välittänyt, mutta Carnivoren reipas meininki vakuutti heti, ja voin vakuuttaa että Male Supremacy on mielestäni parhaita rakkauslauluja ikinä ja God is Dead pelastaa lehmänkelloineen päivän kuin päivän. Haaveilimme näkevämme Carnivoren lavalla vielä joskus, kun reunited-keikkoja kerran silloin tällöin heitettiin.

Sitten Peter Steele kuoli.

Epämääräinen puristus rinnassani ryhdyin tutustumaan Typikseenkin lähemmin, ja nyt palaa pää ja rinnoissa roihuaa kumma tunne. Olen jäänyt paitsi jostakin ja vieläpä aivan peruuttamattomasti. Steele oli ilmestys jonka olisi halunnut nähdä pelkästään Steelen itsensä vuoksi, ja nyt kun Type O Negativeen on tutustunut tarkemmin, tekee mieli heittäytyä lattialle ja huutaa vääää.

Joten Everything Dies soi nyt läppärissä luuppina.