Hieman yllättäen X-mies pyysi lapset yökylään tänään, helatorstain vastaisena yönä. Viikonloppuna piti olla ihan oikeakin kahden yön tapaaminen, mutta hän perui sen jo muutama viikko sitten. Tämän jälkeen tapaamisia onkin jäljellä enää yksi, ja asiaan palataan sitten syksyllä. En tiennyt etteivät lapset tienneet isänsä toimesta näin pitkän tapaamistauon olevan tulossa, ja tiedon lipsautettuani sainkin seurata keskimmäisen ilmeen valahtamista ja hetken hiljaisuuden jälkeen esitettyä kysymystä "Eikö iskä enää tykkää meistä?".

Tämä sama mies on puhelimitse ihan vakavissaan esittänyt minulle huolensa siitä etten ole kovin hyvä äiti, kun en ikävöi lapsia heidän ollessaan isällään. Nyt tuleva yli kahden kuukauden tapaamistauko ei ilmeisesti hänen isyyttään sitten kuitenkaan heilauta mihinkään suuntaan, korkeintaan kiillottaa sitä, antaahan hän näin uudelle vaimolle ja uudelle lapselle kaiken aikansa. Ehkäpä varmuuden vuoksi lapselle voisi kuitenkin antaa nimeksi Kunto, jotta X-mies voisi sanoa olevansa Kunnon isä kovin paljon narraamatta.

Tapaamistauon takia ajattelin ostaa navigaattorin autoon. Mitä vähemmän vietämme viikonloppuisin aikaa kotona, sitä vähemmän tulee siivottavaa - eikö niin? Olen joutunut olemaan polvilomalla tämän viikon, ja siinä missä sekä maanantaina että tiistaina oli mukavaa laittaa kämppä kuntoon ajan kanssa, alkoi se tänään jo tympäisemään. Kukaan ei huomaa, vaikka täällä yhden päivän laiskottelisikin. Sotku on ja pysyy.