Joskus lattianpesu voi olla kivaa - lattiastakin.

 

Parvekeperunoita ja maalaamani parvekekalusto. Suosittelen, harvinaisen harmiton ja mukava harrastus. Parvekeperunat siis. Ei missään nimessä parvekekalusteiden maalaus, joka puolestaan on kaikin tavoin vältettävää hommaa.

 

Vähän tärähtänyt urbaanimaja. En vieläkään osaa sanoa onko leikki kekseliäs ja ihailtava vaiko vain surullinen.

 

Ainoa asia joka tässä kuvassa ahdistaa, on hävyttömän pieni pakastin. Tiedän nimittäin paikan, jossa vadelmia kasvaa satojen metrien matkalta yhtä tiiviisti kuin tässä valio-oksassa. Siinä paikassa vadelmien edessä ei tarvitse nöyristellä - ne saa kerätä kumartumatta, sillä nuoret lehtipuut toimivat oivallisina tukikeppeinä.

 

Murotaikinaan kääritty lihapulla on osoitus sekä gastronomisesta ennakkoluulottomuudestani että siitä, etteivät kaikki kokeilut voi aina mennä nappiin.

 

Loppuun söpistelyä. Kun ollaan jossain muualla kuin kaupunkimaisemassa, leikeistä muodostuu perinteisempiä. Siili saa ruohopedin ja rannalta löytyneistä kuumista kivistä rakennetaan kiuas. Käytössäkin se on ollut, kuten kuvassa olevista märistä jäljistä voi päätellä.

Päätän kännykuvasatoni esittelyn tähän, ja kiitän kaikkia kärsivällisyydestä. Mikäli älykkyysosamääränne putoaa liikaa, avautuu yläpuolellanne oleva lokero ja siitä tippuu syliinne kuutioitua harmistusta. Nauttikaa se viipymättä ja siirtykää selaimenne tarjoamalla takaisin -näppäimellä takaisin entiseen elämäänne.