Taannoisesta öljykatastrofista seuranneesta häpeästä johtuen olen nyt puunannut autoani vähän enemmänkin. Kaikki palaneet polttimet on nyt vaihdettu, vaikka siinä hommassa paloi kyllä hihat, pinna ja kaikenlisäksi vielä nahka. Huoltamon pihalla ei ollut varjoista paikkaa, lämpötila oli 31 astetta ja tiukka päätös saada homma hoidetuksi vaikka henki menisi. Meinasi se mennäkin. Vaikka tässä autossa on kuulema harvinaisen helppo vaihtaa lamppuja, eivät ne silti mitään naksvaan -kiinnittimiä ole.

Mutta mukaan lähtenyt, varjoiseen puistikkoon komennettu kuopus sai tehtyä pullotiliä niin, että kykeni ostamaan itselleen sekä limsan että jäätelön.

Palatte varmaan halusta tietää, miten kävi X-miehen ja ratsastusmaksujen kanssa? Nnoh, tokihan minä kerron. Ensin hän ei sähköposteihini vastannut. Noin neljän päivän päästä kävi ilmi, ettei hänellä ole nettiä kotonaan tällä hetkellä. Selvitin asiani puhelimitse, jolloin sain asiallisen tiedotuksen että hän kysmiettii asiaa, ja palaa asiaan myöhemmin. Kolmen päivänä päästä itsensä hirmuiseen raivoon lietsonut mies sitten soitti, huusi, kiroili, uhkaili ja alleviivasi kaikin mahdollisin tehokeinoin että hän nyt tämän kerran maksaa, mutta tulevaisuudessa minun täytyy keskustella lasten harrastuksista hänen kanssaan. Kauniisti myötäilin ymmärtäväni hänen suuttumustaan, kerroin miten ainutlaatuinen tilaisuus tämä lapsille oli kurssin poikkeuksellisen edullisuuden ja keskimmäisen kaukana asuvan parhaan kaverin mukanaolon takia, mutta pahoittelin kovasti etten kyllä katso voivani kysyä lupaa lasten harrastuksiin häneltä, koska emme yksinkertaisesti tule toimeen. Puhelu kesti yli kaksikymmentä minuuttia, ja vaikka huorittelua lukuunottamatta sain kuulla ihan kaiken, mitä entisillä miehillä on tapana entisen vaimonsa niskaan kaataa, pysyin täydellisen hyväntuulisena, asiallisena ja rauhallisena.

Voi olla että uudella puhelimella ja siinä olevalla puheluidennauhoitustekniikalla oli osuutta asiaan.