Viikon selkäloman jälkeen paluu töihin oli vähintäänkin tyly. Etukäteen hipahtelin ja sirkutin miten fiksua lääkäriltä oli laittaa tämmöinen viikot katkova sairasloma, nythän työviikko jää pätkäksi ja se on selälle hyvä se. Se ei nyt silti kuitenkaan muuta sitä työtä miksikään.

Ja kun töistä tulee vähintäänkin nuutuneena tukka roikkuen, posket helottaen ja silmät vieläkin hiestä kirvellen, kompastuu taas kylässä olevan lapsenkaverin selkäreppuun, oman lapsen selkäreppuun sekä epälukuiseen määrään kenkiä ja havaitsee että lapset pelaavat kauhean älämölön kanssa konsolipeliä kissanoksennuksen vieressä, on kiukussa pitelemistä. Varsinkin kun vanhin lapsi tulee meikit silmissä huoneestaan ja sanoo että

-Moikka, mä lähden nyt sinne Pasilaan.

-Ai mihin Pasilaan?

-No sinne ohjelman kuvauksiin.

-Siis tä?

-No sä annoit jo kesällä luvan.

-Siis mihin?

-No et mä saan osallistua.

-...Ai se! Siis sinnehän piti osallistua netin kautta!

-No eikä, oisit lukenu loppuun sen linkin. Kuvaukset alkaa kuudelta ja mä menen nyt.

Tähän kun vielä yhdistää sen tosiseikan että vuokran jälkeen tilille jäi kuusi euroa, ollaan todellakin tämän blogin ytimessä.